Aqua zumba

Aamulla raahauduin uimahallille vesijumppaan. Kassalla kuitenkin oli lappu, että tänään olisi tarjolla Aqua zumbaa. Meinasin siinä kohti kääntyä ympäri, koska olin henkisesti varautunut ihan perinteiseen jumppaan. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja osallistuin jumppaan. Täytyy myöntää, että homma yllätti erittäin positiivisesti. Minä en ole ikinä juurikaan nauttinut mistään tanssimisesta tai muuten liikunnasta, jonka pitäisi näyttää hyvältä. No sitähän toki tämäkin jumppa oli, mutta kaiken kaikkiaan sai hymyn huulille. Veden alla voi olla ihan vapaasti solmussa kaikkine raajoineen, eikä kukaan oikeasti näe.

Illalla lähdin sitten koiran kanssa lenkille. Tarkoituksena oli kävellä reipas lenkki, mutta juoksujalkaa kutkutteli sen verran, että hölkkäilin joitakin pätkiä. Olisikohan lenkistä mennyt joku 40 % hölkäten ja loput kävellen. Tämä tuntuu olevan sangen tehokas tapa pitää sykkeet kurissa. Normaalilla kävelyllä en nykyään saa sykkeitä nousemaan kunnonkohotusalueelle kuin oikein keskittymällä nopeaan kävelyyn. Toisaalta hölkkäämällä sykkeet tahtovat nousta helposti liian korkeiksi. Selkeästi tällaisella sekamuotoisella liikkumisella saa ne sykkeet pysymään kohtuullisina ilman järjettömän suurta työpanosta.

Kaiken kaikkiaan huomaan, että olen vähentänyt huomattavasti hölkkäämiäni matkoja, mutta samalla olen päässyt sykkeiden pudotustavoitteeseen. Eli kaiken kaikkiaan rauhassa pitää vaan edetä ja uskoa sitä sykemittaria. Kyllä se kunto sieltä vähitellen kohoaa, vaikkei aina täysillä vetäisikään.

Tiistainen syvien vatsalihasten treeni selkeästi auttoi löytämään moiset lihakset. Tänään ne ovat olleet niin kipeitä, että jopa syvään hengittäminen sattuu. Enpä ole ennen ajatellutkaan, että vatsalihaksia käytetään apuna hengittämisessä. Olen myös yrittänyt harjoittaa niitä edelleen, mutta ilmeisesti yritän liikaa, enkä enää löydä oikeita lihaksia.