Tänään iski aamulla laiskuus, enkä lähtenyt lenkille, vaikka olisi pitänyt. Kävin jolkottelemassa intervallilenkin sitten iltapäivällä. Jotenkin olo oli tosi tukkoinen ja lenkki meni lähinnä vähän sinne päin hölkätessä. Edelleen kävelin juoksupätkien välit, mutten siitä huolimatta viitsinyt juosta kovia juoksupätkiä. Olo oli kuin hidastetussa filmissä. Jälkeenpäin ajatellen tänään olisi ehdottomasti pitänyt juosta yksi pidempi juoksupätkä, eikä intervallilenkkiä. Alusta saakka olo oli sellainen, ettei revittely ole hyvä juttu, mieluummin rauhallista ja tasaista tahtia. Tätä se on Teräs-Kaislan rakentaminen - ennen kaikkea itseensä tutustumista.
Illalla ikään kuin korvatakseni epäonnistuneen juoksulenkin tein selkäjumpan erityisellä huolellisuudella. Nuo fysioterapeutin antamat uudet liikkeet ovat siitä todella hyviä, että eron liikkuvuudessa huomaa todella helposti. Tänään oli huonomman liikkuvuuden päivä selkeästi. Tuntui, ettei ranka käänny tai taivu mihinkään suuntaan ja rautakankikin olisi notkeampi. Tästä saattaa löytyä osaselitys siihen, miksei lenkkikään tuntunut hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti