Tänään aamulla olin todella tyytyväinen, että on sunnuntai. Aamulla tuntuivat
kaikki mahdolliset nivelet ja jänteiden kiinnityskohdat kipuilevan
ja kävinkin pitkän henkisen taistelun, että pääsin ylös.
Toisaalta nousemisen jälkeen oli voittaja olo, koska en jäänyt
sängyn pohjalle vaan pakotin itseni ylös. Vähitellen olokin
helpottui ja päädyin ulkoilemaan.
Kävin vähän juoksentelemassa ja perään kahvakuulailin. Saisi vaan tulla lunta
ja pakkasta, niin tiet olisivat paljon mukavammat juosta. Nyt nuo
vähän ajetut ja auraamattomat tiet ovat paikoitellen aivan
tappoliukkaat ja metsäautotiet taas niin liejuisia, ettei niitäkään
tee mieli juosta. Isommalle tielle on 1,5 kilometriä matkaa. Se
olisi kyllä sula, muttei paljon huvita juoksennella, kun vierestä
paahtavat autot kahdeksaakymppiä. Pakkanen kuivaisi nuo metsätiet
ja lumi helpottaisi liukkauteen. Eipä vaan ole näkyvissä.
Juokseminen tuntui todella mukavalta, vaikka vähän joutuikin kiertelemään
jäätiköitä. Kovaa en mennyt, mutta puolen tunnin lenkin silti
hölkkäilin. Mökille palattuani treenailin vielä kahvakuulalla
puolisen tuntia. Suihkussa liikkumisen jälkeen oli todella hyvä
olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti