Messujen jälkeen on koittanut jälleen
paluu arkeen ja työn touhuun. Alkuun kuvittelin, että tästä
päivästä tulee pitkä työpäivä, mutta erinäisten sattumusten
vuoksi päivästä tulikin normaalipituinen.
Muuta erityistä mainittavaa ei
päivästä jäänyt käteen. Elämä syksyllä metsän keskellä on
sen verran yksitoikkoista, ettei juuri tule kirjoittamisen aiheita.
Märille ja pimeille teille ei tee mieli lähteä lenkille ja
sisälläkään ei ole mitään erityistä tekemistä, kun kädet
ovat sen verran kipeät, että käsitöiden tekeminen ei ole
miellyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti