Tänään olen taas autoillut paikasta toiseen ja siinä lomassa on ollut aikaa miettiä mennyttä ja tulevaa. Kuten tästäkin blogista huomaa alkuperäinen blogiaihe on jäänyt elämässäni taka-alalle ja olen vähitellen palannut kohti edellisiä elämäntapojani. Vuosi sitten liikuin melko aktiivisesti ja painon suuntakin oli vahvasti alaspäin. Tällä hetkellä energiaa liikkumiseen ei tunnu olevan ja painokin on hitaassa nousussa.
Tänään pohdin, mitä tässä kohden pitäisi elintavoissaan muuttaa, jotta muutos olisi riittävä suunnan muutokselle, muttei kuitenkaan liian suuri, jotta sen muutoksen saaminen rutiiniksi ei olisi ylitsepääsemätöntä.
Pari selkeää asiaa huomasin, mikä on lipsunut taas huonompaa suuntaan. Ensiksikin en ole juuri jaksanut tehdä ruokaa. Se on kuitenkin se edullisin tapa ruokkia itsensä ja usein tulee tehtyä melko terveellistäkin ruokaa. Toinen selkeä muutos on, että en ole pitänyt helmikuun alun jälkeen juuri ruokapäiväkirjaa. Tämän lisäksi en ole liikkunut millään tavalla tavoitteellisesti.
Tämän pohdinnan jälkeen olisi kovin helppo tehdä suuria päätöksiä tyyliin "nyt alan tehdä kaikki ruokani itse ja treenaan x matkan kilpailuun". Käytännössä tiedän, että nuo ovat liian suuria muutoksia ja niihin ei löydy riittävää tahtotilaa etenkään syksyn pimetessä. Jotain tilanteelle pitää kuitenkin tehdä. Nyt se muutos on paljon helpompi tehdä kuin pidemmän ajan kuluttua.
Tämän herätyksen jälkeen jään pohtimaan, mitkä ovat niitä pieniä muutoksia, joihin koen olevani valmis. Aivan varmasti niitä löytyy. Pienin askelin tämänkin asian kanssa edetään. Nyt herätys on koettu, kokemus sanoo, että toteutus alkaa parin viikon kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti