Aamulla mietin toisenkin kerran elämän tärkeysjärjestystä. Kun kömmin ylös sängystä, jaloilla oli erittäin vahva mielipide. Tuntui kuin jokaiseen niveleen olisi asetettu puukko, joka tuntui erittäin epämiellyttävältä aina, kun niveltä hieman liikautti. Harkitsin vakavasti sänkyyn palaamista, mutta kokemus on opettanut, ettei herääminen yleensä helpotu. Niinpä päätin kuitenkin vääntäytyä väkisin liikkeelle.
Laitosjakso on nyt jälleen takana ja ensiviikolla alkaa työt Savossa. Rankka pari kuukautta on takana ja osin odotan, että pääsen taas oikeisiin töihin. Tämä on taas niitä hetkiä elämässä, kun matkalaukkuelämä rasittaa. Olisi niin mukava päästä rakentamaan rutiineja elämään ja kotiutua jonnekin. Toisaalta eipä käy elämä liian tylsäksi.
Hei!
VastaaPoistaUskomatonta löytää toinen 28-vuotias liikkumisesta innostunut reumaatikkonainen, joka harrastaa tokoa koiransa kanssa :)
Mukavaa, energistä syksyä sinulle!
H-S
Meillä koiran kanssa tokoilu on pakon sanelemaa. Alunperin parrakas tuli taloon pelastuskoiraksi ja oli haaveita pk-puolellakin kisaamisesta. Koiralla on parikin maastolajia lähes koevalmiina ja tottiskin helposti rakennettavissa kisakuntoon. Mutta sillä ei ole maastolajeihin ohjaajaa. Minä en uskalla lähteä tekemään koirasta koevalmista, jos itse olenkin siinä kunnossa, etten maastosta selviä.
VastaaPoistaNiinpä kisataan tokossa ja haaveillaan hyvästä kesästä, jotta päästään myös metsäkokeisiin :)
Kiitoksia viestistä, nämä aina piristävät :)