Kun reumasairauksista etsii tietoa netistä, ei yleensä kovinkaan kauaa mene, ennen kuin löytää jonkun kokemuspohjaisen kertomuksen reumasta ja ruokavaliosta. Tämän hetken trendi tuntuu olevan, että lähteestä riippuen vähähiilihydraattinen, gluteeniton tai tärkkelyksetön ruokavalio parantaa kaikki reuman oireet. Kun vielä rajoittavaan ruokavalioon lisätään liuta erilaisia lisäravinteita ja super foodeja, reuman paraneminen on lähes varmaa.
Kaikista reumalääkkeistä pääsee eroon erittäin nopeasti ja samalla sivuvaikutukset lakkaavat. Esimerkiksi sosiaaliset rajoitteet eivät ole sivuvaikutuksia. Onhan ihan normaalia, ettei esimerkiksi kahvireissulla pysty syömään mitään tarjottavaa.
Nettiin voi kirjoittaa kuka vaan ja oikeastaan juuri sitä, mistä haluaa kirjoittaa. Niinpä netti tuntuu olevan pullollaan niitä ihmisiä, jotka ovat parantuneet uuden ruokavalion myötä. Toisaalta ne, jotka ovat ruokavaliota kokeilleet ja todenneet sen toimimattomaksi, eivät yleensä jaksa osallistua aiheesta käytävään keskusteluun ainakaan kovin pitkään kokeilun jälkeen.
Reumani puhkeamisen aikoihin koin karppauksen hyväksi tavaksi pudottaa painoa ja olin useampaan otteeseen melko vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Sairastumisen myötä ote ruokavaliosta lipsui pahemman kerran ja jaksoin panostaa syömisiini seuraavan kerran ehkä puolen vuoden kuluttua. Silloin aloitin aiemmin hyväksi havaitulla karppauksella. Jo kolmantena päivänä oireilevien nivelten määrä lisääntyi huomattavasti ja kokeilu jäi siihen.
Olen myöhemminkin muutamaan otteeseen kokeillut erilaisia vähähiilihydraattisia tai -tärkkelyksisiä ruokavalioita samalla tuloksella. Kun syön ravitsemussuositusten mukaista ruokaa, olo pysyy kohtalaisena. Kun ruokavalioon lisää enemmän joko hiilihydraatteja tai rasvaa, niin reuma aktivoituu. Tilannetta ei tietenkään helpota ruokavaliomuutoksesta seuraava henkinen stressi. Asia pitää omaksua ja se kuluttaa melko paljon henkisiä voimavaroja.
Lisäksi koen erittäin epämiellyttävinä elämääni rajoittavat asiat. Jos ruokavaliosta jättää pois jonkin merkittävän osan, se yleensä tuottaa tilanteita, joissa ei voi ottaa haluamaansa herkkua. Vaikken päivittäin käykään kahvilla kavereiden kanssa, haluan niillä kerroilla syödä sitä, mitä tekee mieli, enkä vain tyytyä mustaan kahviin.
Jos joku saa avun ruokavaliosta reuman hoidossa, niin ei se minulta ole pois. Minä kuitenkin mieluummin syön lääkkeeni ja nautin ruuan mukanaan tuomista pienistä iloista, kuin elän kovin rajoittavalla ruokavaliolla. Oli tässä kyse medikalisoitumisesta tai lääketehtaiden edun puolustamisesta, luotan mieluummin hoitoihin, joista on tieteellisesti todistettua näyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti