Aloitin työviikon verikokeilla. Jo aiemmin reumahoitaja kommentoi verikoelähetelistaa hämmästyneenä. Kuulemma ei ole noin laajaa listaa hetkeen nähnytkään. Hymähtelin kommentille mielessäni. Tänään labrassa totuus sitten iski päin näköä. Virtsapurkista meinasi loppua pinta-ala kesken, kun kaikki lähetenumerot kirjoitettiin siihen.
Seuraava järkytys iski, kun bioanalyytikko-opiskelija alkoi kerätä verikoeputkia. Näytelistan mukaisesti putkia ilmaantui pöydälle 20, joista muutama saatiin vähennettyä, koska samat näytteet toistuivat. Lopputuloksena otettavaksi jäi vain 16 putkea. Verisuoneni eivät tyypillisesti ole kovin yhteistyöhaluiset, joten katselin putkipinoa melkoisella kunnioituksella.
Opiskelijaraukka yritti etsiä suonta hetken aikaa ja pistikin kerran, eikä löytänyt suonta. Siinä kohti totesin, että en jaksa olla neulatyynynä ja pyysin jotakuta toista ottamaan näytettä. Näytteen tulikin ottamaan kokenut hoitaja, joka löysi suonen ensimmäisellä piikillä ja sai kaikki putket täyteen ja otti vielä varmuuden vuoksi yhden varaputken. Niinpä siis verta otettiin kevyet 17 putkea yhdellä istumalla. Nyt vain toivotaan, että niistä selviäisi jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti