Eilinen ilta menikin totaalisen uuvahduksen parissa. Ajattelin käydä hetkeksi pitkälleni työpäivän jälkeen ja heräsin puolilta öin. Eipä siinä sitten paljon lenkkeilty tai tehty muuta hyödyllistä. Käytin koiran ja riisuin päivävaatteet. Pitkistä päiväunista huolimatta unta riitti koko yöksi ja heräsin umpiunesta herätyskelloon seitsemän aikaan.
Pakkasin sitten tavarat ja lähdin ajamaan etelään. Reissu oli todella tuskainen ja sain 350 kilometrin matkaan kulumaan yli kuusi tuntia, koska taukoja piti pitää lähes jatkuvasti ja otin parit minitorkutkin, kun silmät tuntuivat painuvan väkisin umpeen. Lisäksi selkä ja kädet olivat kipeät ja vaativat omat taukonsa. Kolmen vartin ajamisen jälkeen tuntui, ettei saa selkää enää suoraksi millään.
Olen ennenkin huomannut, että selkä seuraa perifeerisiä niveliä jälkijunassa. Pahimmat oireet nivelissä ovat jo takanapäin ja nyt selkä alkaa muistutella olemassa olostaan. Joko tuo selkä on hidas reagoimaan tai perifeeristen nivelten kivut häiritsevät enemmän elämää. Joka tapauksessa ei ole ensimmäinen kerta, kun selkä pahenee nivelten jo toipuessa. Nyt vaan pidetään peukkuja, että selän kipuilun jälkeen tulee taas rauhallinen vaihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti