Aamulla herätessäni ihmettelin, miten hyvä aamu olikaan. Pitkään aikaan yksikään aamu ei ole ollut näin helppo. No aamun ilo oli melko turhan aikaista. Jo aamiaispöydässä lonkkaa alkoi pakottaa melkoisesti ja bussipysäkille kävely oli todella tuskaista. Sellaisia töpöttäviä askeleita pystyi ottamaan.
Koko päivä meni vähän vastaavissa merkeissä. Istuminen oli välillä melko ikävää ja liikkeelle lähteminen vielä ikävämpää. Päivän mittaan lonkka hieman vertyi, mutta ei se kunnossa ollut koulupäivän jälkeenkään. Kipulääkkeillä kivun sai kyllä piiloon, mutta jäykkyys jäi.
Otsikon lusmu olo puolestaan johtui siitä, että peruutin viimetipassa kahvakuulajumpan tältä illalta. En tiedä, mitä kahvakuulailu olisi tehnyt lonkalle. Se olisi joko pitänyt siitä tai suuttunut lisää. Ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen olo, että haluaisin harrastaa mitään hikiliikuntaa. Nyt illalla sitten miettii, että olisiko sittenkin pitänyt. Jos ei olisi käynyt kahvakuulailemassa, olisi voinut käydä salilla tekemässä käsitreenin tai uida matkaa. No päätös on kuitenkin tehnyt ja tänään lepäsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti