Koulutuspäivä

Hyvä oli eilinen ennustus lyhyiksi jäävistä yöunista. Nukkumaan käydessäni, siinä kahden maissa, en uskaltanut enää ottaa vahvoja kipulääkkeitä, koska en olisin ollut aamulla todella väsynyt. Lopputuloksena olikin sitten todella huonosti nukuttu yö. Aikaa nukkumiselle olisi ollut viitisen tuntia, mutta heräilin vajaan tunnin välein. En taaskaan tiennyt syytä, mutta olettaisin selän keljuilleen ja kyljen kääntämisen auttaneen.

Kuten arvata saattaa aamulla olo ei ollut kovin hyvä ja muutenkin olo oli kuin katujyrän alle jääneellä. Tilannetta ei tietenkään helpottanut, että koko päivä meni neuvotteluhuoneessa istuessa. Välillä tuntui, että haluan oikeasti käyttäytyä kuin häirikköoppilas - pyörimällä kuin väkkärä ja mahdollisesti ravaamalla edestakaisin. Ruokatauolla totesin vielä, että en ollut ottanut mukaan yhtään kipulääkkeitä, joten iltapäiväkin oli samaa piinaa.

Selän kanssa olisi pitänyt lähteä harrastamaan liikuntaa, mutta päädyin opiskelukavereiden kanssa syömään ulos ja sen jälkeen parantamaan maailmaa. Oli kyllä hyödyllistä päälle, mutta ei taatusti ainakaan helpota ensi yötä. No nyt pääsin kuitenkin ottamaan kovempia kipulääkkeitä ja toivon, että saan nukuttua paremmin.