Tänään koko päivä on ollut yhtä taistelua. Olisi tehnyt mieli käpertyä sikiöasentoon peiton alle, muttei siihen ollut mahdollisuutta, koska piti opiskella aktiivisesti ja toisaalta paikalla oleminen tuntui olevan myrkkyä selälle. Aamulla olo oli todella kankea. En taipunut juuri mihinkään ja muutamakin opiskelukaveri kommentoi kävelemistäni. Näytin kuulemma lähinnä ankalta, enkä yhtään ihmettele.
Päivä ei juuri parantanut oloa. Vähitellen aamujäykkyys perifeerisissä nivelissä helpotti, mutta tilalle tuli rintarangan mielipide ergonomisesti onnettomasta työasennosta. Illalla oli siis koko selkä kuin teräslevystä tehty.
Tämä jatkuva kipuilu ja huonoista yöunista johtuva väsymys kiristävät pinnaa. Eikä varsinaisesti stressikään helpota tilannetta, joten olen varmasti ollut turhan äkkipikainen ja inhottava opiskelutovereille. Itselleen asiaa voi selittää väsymyksellä ja kivuilla, mutta minusta se ei silti oikeuta huonoon käytökseen puolituttuja kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti