Alkusyksy täällä isolla kirkolla on mennyt liikunnan osalta melko kevyesti. Olen keskittynyt melko rauhallisiin lajeihin. Liikunta on tuntunut jossain määrin pakkopullalta. Liikun kyllä, koska olen siitä maksanut, mutta hallille raahautuminen on tuntunut todella raskaalta.
Tälle päivälle olin alunperin suunnitellut kahvakuulatreeniä, mutta huomisesta tuli vapaapäivä ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä pumppitunnille, päätin vaihtaa lajia. Kahvakuulailu on kuitenkin mukavaa ja liikuntakeskus tarjosi pumppitunnin jälkeen mahdollisuutta ohjattuun kahvakuulaan. Hetki piti miettiä idean järkevyyttä ja sitten päätin kokeilla. Pääsee niistä jumpista kesken pois.
Eipä tarvinnut lähteä kesken pois. Pumpissa jätin suosiolla lonkkaa rasittavat liikkeet vähemmälle teholle sekä painojen että kyykyn syvyyden suhteen. Tästä huolimatta lonkka hieman vihoitteli etenkin askelkyykyissä. Se lonkalle suotakoon, sen verran haastava oli treenikin pitkän kesätauon jälkeen. Muuten liikkeet menivät hyvin. Vähän säästelin, enkä ottanut liikkeisiin ihan maksimeita, koska ohjelmakin oli outo. En kuitenkaan päästänyt itseäni turhan helpolla.
Kahvakuulatunnilla sitten huomasi, miten ihmisestä vaan jossain kohti loppuu voimat. Oli pakko tehdä normaalia pienemmällä kuulalla ja pitää reilusti enemmän taukoja kuin ohjaaja neuvoi. Toisaalta tuli sellainen olo, että kerrankin sain tehtyä ainakin osan lihaksista ihan loppuun.
Ratikassa kotiin päin tullessa oli sellainen mukavan raukea olo. Näin sieluni silmin, miten syön iltapalarahkan ja sen jälkeen vaivun rentouttavaan uneen ilman mitään sängyssä pyörimistä. Suunnitelmaan tuli kupru, koska kerrostalossamme oli vaihteeksi palohälytys ja jouduin odottelemaan pihalla puolisen tuntia ennen sisälle pääsyä. Siinä välissä osa raukeudesta katosi. Ehkäpä uni kuitenkin tulee paremmin kuin aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti