Maanantaina lääkäri kehotti toisaalta huolehtimaan jalkojen
lihaskunnosta ja toisaalta välttämään nivelille raskaita lajeja. Näitä
ovat esimerkiksi kaikki lajit, joissa on hyppyjä tai vääntövoimia
nivelille. Parempi olisi harrastaa rauhallisempia lajeja kuten uintia ja
vesijumppaa. Kävely on kuulemma hyvästä, mutta juokseminen ei.
Tämän
tyyppistä liikuntaa olenkin pääasiassa kesän harrastanut. Iso osa
liikunnasta on ollut vedessä. Sinällään kovin aktiivista
lihaskuntotreeniä en ole tehnyt, koska lähellä ei ollut hyvää salia.
Tästä huolimatta lonkka on vihoitellut koko loppukesän.
Tällä
viikolla totesin, että pää tarvitsee reippaampaa liikuntaa ja uimalla
se ei onnistu, koska jalkapotkut sattuvat lonkkaan. Niinpä päädyin
jumppasaliin ensin pumppiin ja sitten combattiin. Pumppihan on kyllä
lihasvoimaa kasvattavaa, mutta useat kyykyt eivät todellakaan ole
nivelystävällisin tapa treenata jalkalihaksia ja combatti on oikeastaan
pelkkää hyppimistä.
Näistä täysin vääristä
lajivalinnoista huolimatta lonkka on ollut tänään lähes huomaamaton. Tai
olisi ehkä ollut huomaamaton, jos ei toistuvasti huomaisi, ettei se
häiritse. En sitten tiedä, mitä raskaampi liikunta pidemmällä
aikavälillä tekee, mutta nyt se ainakin tuntuu helpottavan lonkan oloa.
Niinpä liikun reippaasti, kunnes saan täydellisen kiellon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti