Yöllä heräilin muutamaan otteeseen siihen, että hengittäminen tuntui hankalalta ja ikävältä. Kaivelin kaapista astmapiipunkin, mikä ehkä hieman helpotti oloa. Aamulla herätessäni vessaan käveleminen sai hengästymään ja matkalla aamiaiselle totesin kävelymatkan olevan mahdottoman pitkä. Ei siinä muuta kuin respasta selvittelemään, missä on päivystävä lääkäri ja nenä kohti päivystysjonoa.
Kuvio noudatteli aiemmin tutuksi tulleita linjoja. Ensin hoitajan haastattelu ja liuta verikokeita. Sitten lääkärin näkemys ja myöhemmin keuhkoröntgen. Tuloksetkin olivat lähes edellisten kaltaiset eikä selittävää syytä löytynyt. Hoito-ohjeetkin noudattelivat vanhaa linjaa: lepoa, astmalääkettä ja seurantaa. Reumalääkitykseen ei tällä erää koskettu. Herkästi kuulemma uudelleen näytille, jos ei helpota.
Illalla uskaltauduin lähtemään suosikkivenyttelyyni, vaikka hengitys olikin aika haastava. Haastava se oli venyttelyssäkin. Vaikkei venyttely varsinaisesti olekaan fyysistä, sai sekin hengästymään ja olon epämukavaksi. Voin todeta, että tällä hetkellä en tiedä olenko ärtyneempi tuosta vatsan oikuttelusta vai tästä hengityshässäkästä. Kumpaakaan en kaipaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti