lauantai 3. syyskuuta 2011

Liikunan ilo

Aamupäivällä lintsasin hyötyliikuntavelvoitteesta ja kävin kaupassa autolla. Periaatteenahan olen pitänyt, että ruokakauppaan en lähde autolla, jos en muuten joudu autolla liikkumaan. No aamulla oli kuitenkin laiskotus ja kauppalistakin oli melko pitkä, että päätin poiketa periaatteesta ja ajoin autolla toiselle puolelle keskustaa. Tunsin huonoa omaa tuntoa koko matkan.

Lounaan jälkeen lähdin sitten käymään salilla. Tänään oli käsitreenipäivä enkä oikein löytänyt treeniin hyvää virtaa, tuli sellainen pakkotreeni olo. Painoja taisin useampiinkin liikkeisiin saada lisää, eikä treenissä suoritusten osalta ollut valittamista. Se ei vaan ollut millään tavalla sykähdyttävää tai kivaa. Kävikin mielessä, että pitäisikö joko pitää viikon salitauko tai ainakin muokata treeniohjelmaa. Tällä viikolla hyvältä on tuntunut vain yläkropan treeni.

Illalla laitoin makaronilaatikon uuniin ja päätin lähteä sen kypsymisen ajaksi koiran kanssa ihan perinteiselle kävelylenkille. Tulikin tehtyä oikein mukava reilun tunnin kävelylenkki. Säänhaltijakin suosi ja vettä alkoi sataa vasta ihan lenkin lopulla ja taivas varsinaisesti repesi noin 50 metriä ennen kotiovea. Oli kiva pitkästä aikaa kävellä ihan vain kävelylenkki oman olon vuoksi eikä suorittaa mitään.

Nyt parina viime päivänä on taas löytynyt se liikunnan ilo, mikä on jokusen viikon ollut hukassa. Liikunta on ollut sellaista pakollista suorittamista. Toisaalta en tätä ole huomannut ennen kuin ilon palatessa. Osasyyllinen tietysti voisi olla tuo reumatauti, joka on nostellut päätään ja nyt vihdoin tällä viikolla pystyin antamaan itselleni luvan sairastaa. Montaa päivää ei tarvinnut sairastella ja heti rupesi liikunta maistumaan. Pitää vaan jatkossa muistaa nauttia liikunnasta, eikä keskittyä siihen, miten tuntemus eroaa edellisestä kerrasta.

2 kommenttia:

  1. Silloin kun kävin salilla, niin yritin aina fiiliksen mukaan vaihdella liikkeitä, että pysyi mielenkiinto yllä. Plus alku- ja loppulämmittelyjen vaihto. Jotkuthan kuuntelevat musiikkiakin samalla?

    Entäs persuliikuntaan piristystä, oletko polkenut pyörällä välillä tai onko lenkillä sauvat mukana? Myös lenkkimaastojen vaihto voi piristää, kun tirkisteleekin uusia pihoja tai vaihtaa rantalenkin metsään?

    VastaaPoista
  2. Salireissun alku- ja loppuverryttelyihin voi vaikuttaa lähinnä valitsemalla yhden kolmesta kävelyreitistä. Nimittäin aika passeli alkuverkka on tuon vajaan kahden kilometrin kävely sinne salille. Ei tarvitse sitten salilla polkea tylsästi pyöräillä tai hyppiä narulla. Tulee ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

    Salitreeniä tosiaan voisi kehittää. Pitäisi etsiskellä eri lihasryhmille erilaisia liikkeitä ja tehdä niitä fiiliksen mukaan. Tuon kolmijaon haluan pitää, jottei tule liikaa treenattua samoja lihaksia samalla kun joku toinen osio jää vähemmälle huomiolle. Salitreenin järkeistäminen vaatisi ehdottomasti vähän tausta työtä koneella ja sen jälkeen raakaa opettelua. Jokaiseen treenisettiin taatusti löytyy kehitettävää ja vaihtelumahdollisuuksia.

    Perusliikuntaa yritän pirsitää mahdollisuuksien mukaan. Nyt talven tullen otan uinnin taas vahvemmin mukaan ohjelmaan, lisäksi kävelysauvat pitäisi kaivaa varastosta, kun löysin niiden kumitulpatkin vahingossa. Pyöräilystä tuo selkä ei kamalasti tykkää ja jos otan koiran pyörälenkille mukaan, vauhti on hyvin hiljainen.

    Lenkkireittien vaihteluun voisi kiinnittää huomiota. Aika rajalliset mahdollisuudet täällä kuitenkin on, jos haluaa tehdä lenkkejä, eikä kulkea samaa tietä edes takaisin. Luulisi kuitenkin, että jo ihan karttaa katselemalla löytyisi joku uusikin lenkki.

    VastaaPoista