Tänään kävin ensimmäistä kertaa naapurikunnan tarjoamassa ihan perinteisessä vesijumpassa. Tähän saakka olen jumpaillut syvässä vedessä ja hydrobicissä. Tällä erää valitsin lajiksi allasjumpan. Yllätyin todella positiivisesti jumpasta. Ensimmäistä kertaa vesijumpassa jumppa oli niin rankka, etten meinannut jaksaa loppuun saakka - ja käytin loputkin korkean sykkeen budjetista.
Välineinä meillä oli vain kaksi sählypalloa - ja tunnin tavoitteena saada mahdollisimman paljon vettä virtaamaan pallon läpi. Eipä olisi uskonut, että tuollainen pieni lisä tekee jumpasta hirmuisesti raskaampaa. Pallot olivat ainakin minun nivelilleni kivemmat vastukset kuin erilaiset kellukkeet. Ne eivät vaatineet paljoakaan puristusvoimia eivätkä varsinaisesti pyrkineet nousemaan pintaan, samoin kuin kellukepainot tms, eli niveliin tuleva rasitus jäi pienemmäksi, vaikka vastus kasvoikin.
Tällä hetkellä nivelet ovat jostain syystä suuttuneet sen verran, että vesijumppa tuntuu fiksulta liikuntalajilta. Poikkeuksellisesti kipuilevat sekä sormet että jalat, joten salillakin on hankala tehdä treeniä, koska voittopuolisesti treeni rasittaa joko nilkkoja tai käsiä. Nilkka joutuu rasitukselle lähes kaikissa jalkaliikkeissä. Yläselkää ja käsiä treenatessa puolestaan tarvitsee puristusvoimia käsissä, joten niidenkin treenaaminen on hankalaa. Tästä viikosta taitaa siis tulla taukoviikko salitreenistä. Se ei varmasti haittaa, luultavasti lihaksille tekee jopa hyvää pitää lepoviikko - tai näin ainakin viisaammat väittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti