Tänään olen kokeillut yhtä minulle ihan uutta liikuntalajia, yhtä, jota en ole harrastanut vuosiin ja yhtä vähän tutumpaa. Tuo täysin uusi liikuntalaji oli jumppatunti nimeltään voima ja venytys. Ohjaajan sanojen mukaan siinä oli joogavaikutteita, mutta se ei kuitenkaan ollut joogaa. Jumpan kuvaus kuulosti siltä, että kyseessä on mukavan rauhallinen venyttely, joka korkeintaan rentouttaa. Oikeasti yllätyin, kuinka rankkaa tuollainen rauhallinen lähinnä staattisista liikkeistä koostuva jumppa voi olla. Hiki virtasi ja huomenna varmasti tietää liikkuneensa.
Vuosia tauolla ollut laji oli sauvakävely. Käytiin aamusella koiran kanssa vajaan tunnin sauvalenkki. Hengitys ahdisteli taas sen verran, että juoksemista en edes harkinnut ja tavallinen kävely tuntui tylsältä. Onneksi muistin sauvat. Kivasti ne tuovat tehoa kävelemiseen. Ainakaan yhdellä lenkillä en kuitenkaan löytänyt niitä sauvakävelyn hyviä puolia: yläselän jumitusten vähenemistä ja selän liikkuvuuden paranemista. Minusta reippaat käsien heiluttelut kävelyn yhteydessä ovat ainakin yhtä tehokkaita. Tätäkään lajia en täysin torppaa ja ulkoilutan noita sauvoja useammin.
Päivän tutuin laji oli syvän veden jumppa. Tuollaiseen jumppaan ajauduin viime keväänä joitakin kertoja, joten uudesta tuttavuudesta ei ollut kyse. Ensimmäistä kertaa kävin kuitenkin tuossa hallissa jumppaamassa ja olin pettynyt. Aikaisemmat jumpat syvässä vedessä ovat olleet paljon parempia. Tämä oli perinteinen vesijumppa juoksuvöissä, eli syvän veden tuomia hyötyjä ei juuri hyödynnetty. Täytyy myöntää, että vesijumppien kohdalta minun rimani on hyvin korkealla. Vuoden vaihteessa, kun rohkaistuin menemään elämäni ensimmäiseen jumppaan, jumppa oli todella hyvä. Edelleen kyseisen jumpan vetäjä on suosikkini, mutta hänen jumppansa ovat liian kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti