Tänään aamupäivällä hankkiuduin uimahalliin ja pitkästä aikaa oikeasti uin, enkä juoksennellut. Uimareita hallissa oli tosi vähän, joten tilaa uimiselle oli. Eilisen selänliikuttelun jäljiltä henkikin kulki ja edellisestä oikeasti raskaammasta liikuntasuorituksesta on aikaa. Näillä eväin päädyin sitten uimaan oman olon mukaan ja sykemittaria kuuntelematta. Sen verran kuitenkin kunnioitin sykemittaria, että palautumisessa käytin sitä apuna. Intervallit tein ajatuksella, että ensin 25 metriä täysillä, sitten paluu lähtöpisteeseen rauhallista uintia ja altaan päässä seisoskelua, kunnes syke oli alle 130. Toistoja taisi tulla vajaa kymmenen. Loppuverkan tein sitten vesijuosten - ilman vyötä tietysti.
Sykemittari rajoittaa kovasti näitä intervalliharjoitteita. Se rajoittaa viikon korkeasykkeiset harjoitukset 10 minuuttiin ja tuo määrä tulee täyteen todella helposti. Esimerkiksi perjantain tunnin rauhallisella metsälenkillä korkeita sykkeitä kertyi viitisen minuuttia. Eli tuo 10 minuuttia tulee täyteen todella helposti ihan ilman intervalliharjoitteita. Toisaalta monessa paikassa painotetaan intervalliharjoitteiden hyödyllisyyttä esim. nopeuden kehittämisessä, joten ihan tyystin niitä ei haluaisi tehdä. Myös endorfiineja tuntuu noista korkeampi sykkeisistä lenkeistä vapautuvan enemmän. No tällä viikolla näytti olevan korkeasykkeistä treeniä 38 minuuttia - enköhän huomenna saa sykemittarilta palautteen liiasta treenistä sykealueella 3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti