perjantai 16. syyskuuta 2011

Tavoitteiden asettelua

Etsiskelin tänään netistä jotain juoksuohjelmaa, jonka avulla taas kehittyisin juoksemisessa. Tuntuu, että juoksuohjelma toi treenaamiseen mielekkyyttä. Nykyään lenkit ovat hyvin samantyyppisiä yleensä matalasykkeisiä hitaita juoksuja. Homma muuttuu helposti tylsäksi ja edistyminenkin on paljon hitaampaa, kun ei tarvitse ylittää itseään, vaan kokoajan pysyy siinä tutussa ja helpossa treenissä. Yksin vaihtoehto on edelleen tuon Porin juoksukoulun juokseminen uudelleen, luultavasti sekin tekisi hyvää sykkeille, kun alusta saakka yrittäisi pysyä järkisykkeissä. Lyhyen pätkän juokseminen hitaasti ei ole ollenkaan niin tylsää kuin pitkän pätkän. No päätyi mihin ratkaisuun tahansa, ensin pitää saada jalat siihen kuntoon, että niillä voi juosta - kipeitä niveliä en halua juosten rasittaa.

Tuolla samalla googlailureissulla päädyin triathlonin lajiesittelyn pariin ja totesin, että tuohan voisi olla mukava laji. Treeneissä on vaihtelevuutta reilusti ja pikamatka ei edes minun silmissäni vaikuta mahdottomalta: uintia 500 - 750 m, pyöräilyä 10 km ja juoksua 5 km. Tällä hetkellähän kaikki nuo menevät yksistään, yhdessä en ole kokeillut, paitsi joskus vuosia sitten pyöräillyt uimahallille uimaan ja takaisin kotiin. Tällä kunnolla tuo ei varmasti mene, mutta olisi siinä kuitenkin haastetta ja tavoitetta - esimerkiksi kesälle 2013.

Lajeina pyöräily on minulle varmasti hankalin - en ole säännöllisesti pyöräillyt yli kymmeneen vuoteen. Avovesiuinti tuo toki omat haasteensa, mutta jos tavoitteena on ensisijaisesti päästä maaliin, en uskoisi senkään olevan ylitsepääsemätöntä. Lisäksi ainakin muutamana viime vuonna on Helsingissä järjestetty tapahtuma, jossa uinti tehdään altaassa. Muutenkin sen tapahtuman matkat ovat lyhyemmät ja ainakin nettikeskusteluiden perusteella ilmapiiri on hyvin kannustava. Sellaisesta voisi olla helppo aloittaa.

Tavoitteiden asettamisen lisäksi harrastin tänään myös liikuntaa: kävin uimassa. Tosin altaassa oli sen verran ruuhkaa, että uin vain vartin ja lähdin kotiin. Ei ollut oikein uintifiilis, vaikka itseni hallille sainkin. Uinti ei oikein kulkenut ja muutenkin oli tosi voimaton olo.

Katselin myös uimakouluja - aika passeliin aikaan olisi vapaauintiryhmä naapurikunnan uimahallilla. Tosin sinne oli jäljellä enää varapaikkoja. Mietin, että pitäisikö sinne ilmoittautua vai jättää kevääseen - jos silloin sattuu olemaan tällä seutukunnalla. Toisaalta ei se hukkaan mene, vaikka sen nyt jo syksyllä kävisikin. Taatusti vapaauintini tekniikassa on paljon parantamisen varaa. Vapaauinti on uintityylinä sellainen, joka oikeasti haluaisin oppia hyvin, koska väittävät sitä paitsi nopeaksi myös kohtalaisen kevyeksi uintimuodoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti