Tänään olen yrittänyt vetää rajaa sille, mistä kaikesta voin reumaa syyttää. Tänään se oli välillisesti osallinen moneen mielipahaan. Lääkärin soittoaika aloitti epäonnistumisten kierteen. Ammattikunnalleen tyypillisesti lääkäri soitti minulle ilmoitetun ajan jälkeen. Eli siirsin turhaan muutaman tunnin ajan yhtä työtehtävää, joka lopulta aiheutti työpäivän venymisen loppupäästä.
Jos olisin saanut työni tehtyä ajoissa, en olisi joutunut soittamaan esimiehelleni loman alkamisen kunniaksi kotiin ja kyselemään neuvoa. Samalla jouduin ikävään välikäteen, jossa koin painostusta etenkin alaisten puolelta. Kun tämä ongelma oli jollain tapaa selvitetty pääsin lähtemään kohti keskustaa ja apteekkia, josta en saanut lääkärin määräämiä lääkkeitä, koska määräys oli eksynyt jonnekin matkalle.
Niinpä ajelen huomenna uudelleen tuonne kirkolle ja pahimmillaan jatkan siitä vielä päivystykseen hakemaan uutta reseptiä lääkkeelle, jonka annostusta en tiedä eikä lääkärillä ole mitään tietoja minun sairaushistoriastani. Jotenkin ei suuresti innosta.
Olin vielä tuon omalääkärini kanssa hieman eri mieltä taudin hoidosta. Minä olisin ollut tyytyväinen lähinnä reumapolilähetteeseen ja ehkä kortisonikuuriin. Lääkäri päätyi tällä erää vain kortisonikuuriin, jonka kesto on toistaiseksi. Toivottavasti tämä toistaiseksi ei ole kovin pitkään, koska en halua syödä kortisonia yhtään pidempään kuin on pakko. Voisin asettaa tässä itselleni aikarajan, että jos vielä elokuunlopussa syön kortisonia, soittelen ja pyydän lähetettä (jos nyt jostain joskus saan ne lääkkeet).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti