Tänään sain itsestäni irti ja lähdin uimaan. Joko olin herkkä ärsyyntymään tai sitten ihmiset eivät vain osanneet käyttäytyä hallissa sanattomien sääntöjen mukaan. Jos uima-altaassa on 6 rataa, joista yksi on varattu vesijuoksijoille ja muut uimareille, niin miten jokaiselle radalle löytyy yksi hidas uimari, joka ei edes ymmärrä väistää nopeampia. On todella rasittavaa joutua kiertämään samaa uimaria esimerkiksi joka neljännellä altaanmitalla usein vielä melkein heti päädyn jälkeen.
Pienemmissä halleissa on usein vain pari rataa kuntouimareille, joista toinen on nimetty nopeille uimareille. Tällöin yleensä sieltä nopeiden uimareiden radoilta löytyy ratauinnin käytössäännöt osaavia ihmisiä ja ne hitaimmat uimarit ovat omalla radallaan. Tällöin pääsee uimaan omaa vauhtia ilman, että tarvitsee jatkuvasti varoa törmäämästä toiseen uimariin.
Tälläkin kertaa uin puolisen tuntia ja keskityin löytämään rentouden vapaauintiin. Yllättävän helposti tänään löytyikin sellainen rennon letkeä uintirytmi, jota olisi jaksanut pitkäänkin. Samaan syssyyn otin jonkun verran volttikäännöksiä. Vähitellen ne alkavat tuntumaan jo ihan järkevältä tavalta kääntyä. Olen edelleen erittäin yllättynyt siitä, miten nopeasti käännöksen olen oppinut.
Menin tänään uimaan kokeilemaan, mitä tuo selkä moisesta lajista tykkää. Ei se hurjasti tykännyt. Potkiminen tuntui todella ikävältä, joten keskityin lähinnä käsivetoihin. Silti altaasta noustessa selkä esitti vastalauseensa. Eli ilmeisesti kun selkä on todella äkäinen, ei kannata yrittääkään harrastaa liikuntaa. Nyt pitäisi oppia vielä määrittämään se raja, koska liikunta parantaa ja koska pahentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti