Luulin olleeni viime kesänä paikoitellen todella jäykkä. En tiennyt silloin,
millaista todellinen jäykkyys on. Tänään aamulla selkä oli todella jäykkä. Jo
käsien saaminen polvien tasolle sattui vietävästi, saati että olisi lattiaan
ylittänyt. Lisäksi ensimmäistä kertaa tämän taudin historiassa myös polvet ja
kyynärpäät oireilivat.
Eipä näillä oireilla paljon huvittanut liikkua, joten tästä päivästä tuli
täydellinen lepopäivä. Sinällään tänään ei ole taas väsyttänyt niin paljoa kuin
eilen, mutta en toisaalta ole yrittänytkään tehdä mitään rasittavaa. Pää rupeaa
vaan vähitellen tarvitsemaan reipasta juoksulenkkiä ja mahdollisesti väsyttävää
salitreeniä. On vaan pakko jättää tekemättä, koska kroppa ei vaan kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti