Voi jalka

Eilinen meni päkiän kanssa melko pitkälti lepäillessä ja tänään päätin sitten kokeilla liikkumista. Epäilin, että kipu johtuu pehmeäpohjaisista kengistä, joten laitoin jalkaan vaelluskengät, otin kävelysauvat käsiin ja lähdin tunnustelemaan. Fiksuna olisin ehkä voinut valinta reitin, josta on helppo kääntyä kotia kohti, missä vaiheessa tahansa. Näin en kuitenkaan tehnyt, koska jalka tuntui kestävän ihan hyvin ensimmäiset kaksi kilometriä.

Lähdin siis kiertämään ihanaa viiden kilometrin metsälenkkiä, jota ei voi mainittavasti lyhentää kuin kääntymällä alkumatkasta ympäri. Päkiä alkoi kuitenkin oireilla vasta lenkin puolessa välissä ja hyvin yllättäen. Ensimmäisestä tuntemuksesta kävelemistä haittaavaan kipuun oli matkaa korkeintaan sata askelta. Niinpä siis könkkäsin kotiin vajaan kolme kilometriä kipeällä päkiällä. Yllättäen päkiä ei kamalasti moisesta pitänyt.

Totesin, että huomenna pitää oikeasti ottaa tuon jalan kanssa rauhallisesti. Pikaisen googlettelun jälkeen havaitsin, että uudenvuodenpäivä on yksi niitä päiviä, jolloin uimahallit ovat kiinni. Siis huomisesta tulee väkipakolla lepopäivä. Joten eipä muuta kuin iltapäiväksi uimaan.

Muuten hyvä ratkaisu, mutta päätin lähteä itään päin, jotta voin samalla kertaa käydä katsomassa työkenkiä. Enpä tullut ajatelleeksi, että uusi vuosi on venäläisille iso juhla ja niitä riittää tuolla idän suunnalla. Uimahalliin ei meinannut sekaan mahtua. Sain kuitenkin uitua parikymmentä minuuttia ja perään vesijuostua vähän pidempään. Jännästi potkut tuntuivat tuossa jalassa, joten keskityin harjoittelemaan lähinnä käsivetoja.