Psykiatri antoi minulle masennuskoululähetteen jo elokuussa, mutta vasta nyt saatiin kasaan minulle sopiva ryhmä ja pääsin aloittamaan. Toisaalta onhan tässä elokuusta sattunut ja tapahtunut melkoisen paljon.
Nyt minulla on edessä masennukseen sairastumiseni jälkeen ensimmäinen viikottainen tapahtuma, johon on syytä osallistua. Kesäkuun loppuun on siis suunniteltua ohjelmaa joka tiistai. Hiukan hirvittää moinen, mutta toisaalta se tekee varmasti hyvääkin, että on jokin säännöllinen meno. Vielä kun tietää, että paikalle voi mennä missä kunnossa tahansa.
Masennuskoulussa opetellaan tunnistamaan oma mielialansa ja opetellaan elämään oman pään kanssa. Ehkä opitaan samalla itselle työkaluja, joiden kanssa voi helpottaa omaa oloaan huonona hetkenä. Varma ei voi olla, mitä siitä jää käteen, mutta se on varmaa, että ainakin tässä tutustuu omaan mieleensä paremmin.
Koulu ei ehkä ole helppo, mutta taatusti antoisa. Kovasti toivon, että jaksan ottaa kaiken opin irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti