Sairaus on mieliala

Keskustelin tuossa päivänä muutamana puolitutun kanssa, joka oli sitä mieltä, että sairauden oireet häiritsevät juuri niin paljon kuin niiden antaa häiritä. Osin voin allekirjoittaa tuon näkemyksen. Yleensä en sitä itseeni sovella, mutta tänään päätin, että selkäni saisi olla jo terve ja päätin elää kuten se olisikin sitä.

Käytännössähän tämä tarkoitti mukavia loskalumitöitä ja melkoista määrää lumen siirtoa paikasta toiseen. Aura-autokin oli käynyt piristämässä päivää, joten tekeminen ei ihan ensiksi loppunut kesken. Kun olin lappanut lumet lähdin vielä lenkittämään koiran liukkaille kävelyteille kuin uhmatakseni selkää. Illalla viimeistelin kuvion vielä saunanlauteilla. Jos pääsen huomenna ongelmitta ylös sängystä, selkä todellakin on toipumaan päin.

Vuoden viimeisessä viestissä pitäisi tehdä jonkin näköistä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja suunnata katsetta tulevaan. Katsotaan innostunko huomenna, tänään keskityn iloitsemaan tuosta selästä.

Asunnoton

Yksi vaihe elämässä on takana ja tänään palautin edellisen asuntoni avaimet. Nyt olen siis lähes virallisesti asunnoton. Kirjoilla olen vanhemmillani, mutta omaa asuntoa minulla ei tällä hetkellä ole. Asun satunnaisissa paikoissa Savossa ja pääkaupungissa. No toisaalta eipä ole paljoa asumiskustannuksiakaan.

Selän osalta voin todeta, että piikin aiheuttama kipu alkaa olla mennyttä, mutta selkä alkaa palata siihen jouluiseen olotilaan eli välttämättä piikistä ei ollut mitään hyötyä. Seurailen tuota selkää nyt loppuvuoden. Olisihan se kuitenkin syytä saada kuntoon, kun viikon päästä alkaa koulukin ja silloin pitäisi olla istumiskunnossa.

Huomenna on biologisen lääkkeen pistopäivä ja sen luulisi auttavan, jos tämä on tulehduksellista. Minusta tämä ei vaan missään vaiheessa ole tuntunut reumaselältä, mutta lääkärille reumaattisuus tuntui olevan itsestään selvä enkä jaksanut ruveta asiasta vääntämään.

Valoa tunnelin päässä

Tänään selkä tuntui taas paremmalta kuin koko viikolla. Ei se kunnossa ole ja istumista se ei pitkään kestä. Kuitenkin voinen sanoa, että se on paranemassa piikin vuoksi tai siitä huolimatta. Nyt on sitten vuorostaan oireillut lonkan seutu. Luulen, että lonkan oireilu joutuu muuttuneesta rasituksesta ja toivon, että oireilu poistuu piakkoin.

Tänään olen harrastanut liikuntaakin. Kävelin koiran kanssa vajaan tunnin lenkin. Pidemmällekin olisin kävellyt, mutta selkä alkoi tuntua sen verran aralta, että totesin paremmaksi kääntyä kotiin. Ilmeisesti selkä ei kamalasti ottanut nokkiinsa, mutta kyllä se selvästi väsyi.

Erilainen selkä

Tänään olen vastannut monesti kysymykseen selkäni kunnosta. On ollut aika hankala vastata selkeästi. Selkä on erilainen, mutten osaa sanoa, onko se parempi. Jossain määrin sen on kivuttomampi, mutta toisaalta paljon jäykempi.

Tänään olen jo liikkunut jonkin verran. Aamulla kävin kaupassa ja apteekissa tilaamassa lääkkeitä ensiviikolle. Iltapäivästä sosiaalistuin koirapuistossa. Molempien reissujen jälkeen piti pötkötellä jokunen hetki.

Piikki ja lepoa

Aloitin aamun lähes toivottomalta tuntuvalla projektilla. Soitin pitkien pyhien jälkeen terveyskeskukseen tuosta selästä. Yllättävän nopeasti pääsin läpi ja hoitaja ei kyseenalaistanut yhtään hoidon tarvetta. Alkuun pohdittiin fysioterapeutilla käymistä, mutta päädyin kuitenkin lääkärin vastaanotolle.

Lääkäri ei paljoa tutkinut, hyvä kun pääsin ovesta sisään ennen kuin lääkäri tökkäsi sormellaan SI-nivelen seutuun ja kysyi sattuuko tämä. No sattui ja ihan vietävästi. Hoidoksi sain sitten kortisonipiikin nivelen seudulle ja ohjeen levätä tämän päivän. Ehdoton istumiskielto tuli ja seisomisestakaan selkä ei juuri välittänyt, joten olen sitten viettänyt päivän melko tehokkaasti sohvalla elokuvia katsellen.

Selkä käyttäytyi kortisonipiikin jälkeen kuten valtaosa aiemmin pistetyistä nivelistä. Alkuun selkä tuntui todella hyvältä, koska piikin joukossa oli puudutetta. Kun puudutus haihtui, selkä oli huomattavasti kipeämpi kuin aamulla lääkärille mennessä. Voisin tehdä taas katteettomia lupauksia, ettei enää ikinä kortisonia, mutta toisaalta se helpottaa alun jälkeen todella nopeasti.

Kävin samalla reissulla myös verikokeissa. Nyt biologisten lääkkeiden aloittamisen yhteydessä otetaan verikokeita tihennetysti muutamaan kertaan. Verikokeet toivat tullessaan melko yllättävän tuloksen. Tulehdusarvoni olivat ensimmäistä kertaa neljään vuoteen normaalit ja siitä voisikin päätellä, että pieniä ihmeitä biologiset lääkkeet tekevät.

Isoäidin tapaaminen

Tapaninpäiväänhän perinteisesti kuuluu tapaninajelu ja suuntasimme tänään Turkuun. Eli käytännössä tarjolla oli tuntien autossa istuminen. Tällä erää ei tarvinnut itse ajaa ja matkassa olimme hyväpenkkisellä autolla. Kaikesta huolimatta autossa selkä ei todellakaan arvostanut moista istumista.

Perillä kävimme sitten isovanhemmillani. Minulle isoäitini tapaaminen tuntuu tulevan kerta kerralta vaikeammaksi. Suurin syy lienee reuma, jonka olen häneltä perinyt. Tiedän, että reuman hoito on kehittynyt hurjasti ja minun ennusteeni on melko erilainen kuin isoäitini ennuste on koskaan ollut. Silti totuus iskee vasten kasvoja aina, kun tapaan isoäitini.

Häntä on myös kiittäminen omasta kyvyttömyydestäni valittaa kipua. Lapsena vietin useita kesiä heidän luonaan ja olen jo silloin päättänyt, etten rasita läheisiäni valittamalla kivusta. Niin hyvin päätökseni on pitänyt, että olen reumaan sairastumiseni jälkeen joutunut tietoisesti opettelemaan puhumaan kivustani. Vieläkään en mielelläni turhan päiväisesti valita, mikä on osiltaan ehkä vaikeuttanut kommunikointiani lääkäreiden kanssa.

Selän hoitokeinot

Selkä yllättäen parani yönaikana, vaikkei se nukkua antanutkaan kovin hyvin. Mutta oli se aamullakin sen verran jäykän oloinen, että hankkiuduin lenkille lähes heti herättyäni. Selkä ei oikeastaan parantunut tai huonontunut parin tunnin kävelylenkistä. Epätasaisella alustalla selkä vähän ilmoitteli itsestään, mutta pääasiassa ei lenkillä juuri haitannut.

Lenkin jälkeen tein todellisen erheen ja kävin vatsalleni lattialle surffailemaan. Hyvä ja kivuton asento selälle, mutta ylösnouseminen oli todella hankalaa. Selkä jumati melko pahasti paikallaolosta ja oikeastaan kaikki liikkeet vihloivat selkään todella pahasti. Jouduin todella kokoamaan kaiken tahtoni ja hammasta purren pääsin hitaasti vääntäytymään pystyyn.

Otin suosiolla vahvempia kipulääkkeitä ja loppupäivän olen pitänyt huolen, etten ole lattian tasossa. Ei se selkää ole juuri helpottanut, mutta pääseepähän liikkeelle vähän helpommin. Enemmän ovat helpottaneet kipulääkkeet, joita olenkin ottanut maksimiannoksen. Alkaa olla aika vähissä omat keinot tuon selän kanssa.

Rauhallista joulua

Jouluna kuuluu toivottaa hyvää joulua, joten hyvä joulua. Minun jouluni viettoa on häirinnyt melkoisesti selkä, joka on vaihteeksi kipuillut oikein huolella. Kun pysyn paikallani yhdessä asennossa selkä on melko kivuton, mutta kivun ja jäykkyyden huomaa, kun olisi tarve liikuttaa selkää. Suoristaminen on tosi vaikeaa, mutta ei se liian helposti taivukaan.

Toivoa paremmasta kuitenkin on, tänään pistin biologisen lääkkeen flunssatauon jälkeen. Toivon kovasti, että se aiheuttaa taas yöllä ihmeparanemisen ja huomenna olo on paljon parempi. Kävelykin on sellaista töpöttelyä. Huomenna on pakko hankkiutua ainakin kävelylenkille, jos se helpottaisi selän oloa.

Jouluvalmisteluita

Joulumme hakee tänä vuonna uusia perinteitä. Vanhoista perinteistä on pakko luopua vähitellen ja vietämme aattoa vanhempieni kanssa kolmisin. Viime vuonna joulupöydän ääressä istui seitsemän ihmistä, joten muutos on melkoinen. Toisaalta tunnelma aatonaattona on ollut paljon rennompi ja rauhallisempi, kun tekemistä on vähemmän.

Selkä olisi tänään kaivannut lenkkeilyä, mutta lenkkeilyn sijaan lähdin käymään kaupassa. Annoin äitini valita koiralenkin ja kaupan väliltä, eikä ollut kovin vaikea arvata, kumman hän valitsi. Toivotaan, ettei selkä kamalasti suutu moisesta.

Voi selkä

Nyt alkaa selkeästi tuntua reumalääkkeiden tauot. Tänään oli ohjelmassa pakkaaminen ja ajelu pois Savosta. Aamulla olo oli sen verran hyvä, että otin vahvemmat reumalääkkeet. Tästä huolimatta ajaminen tuntui todella ikävältä selässä ja tauolle noustessa selkä oli todella jäykkä. Eikä se perilläkään notkeimmillaan ollut. Olen pitkästä aikaa joutunut ottamaan kipulääkettäkin.

Nyt olen kuitenkin jättänyt Savon taakse muutamaksi hetkeksi ja pysyttelen täällä merellisessä ilmastossa parisen kuukautta. Aamuinen vessareissu oli melkoinen kokemus – mittarin mukaan pakkasta 32 astetta ja käynti vessaan ulkokautta. Herättää ainakin tehokkaasti. Lähtiessäni pakkasta oli 28 astetta ja rannikon -15 tuntui todella lämpimältä.

Töiden loppu

Tämän vuoden viimeinen työpäivä on takana päin ja lähtemisestä tuli oikeastaan hyvä fiilis. Tällä erää ei tullut sellaista haikeaa lähdön tunnelmaa, vaan toteamus, että olen pari kuukautta poissa ja tulen taas. Varmana kesälomalle lähtijöillä on vastaava tunne. Tähän saakka töiden lopettamiseen liittynyt lopullisuuden tunnetta.

Huomenna on edessä jälleen muutto. Savo jää taakse ja suuntaan kohti etelää. Tänään olen sulatellut autoa, jotta saisin takapaksin auki. Aukesihan se viimein, mutta yritti kovasti jäätyä vielä kotimatkalla. Sain vielä auki ja ajattelin, että se saa jäätyä rauhassa ennen kuin laitan sen kiinni, jotta pääsen pakkaamaan huomenna sinne tavaroita.

Tekisi melkein mieli sanoa, että flunssa on voitettu kanta. Aamulla oli vielä sen verran tukkoinen olo, etten ottanut reumalääkettä. Huomenna yritän uudelleen. Yllättävän vähän nivelet ovat oireilleet, vaikka tehokkaat lääkkeet ovatkin tauolla. Selkä vähän jäykistelee, mutta perifeeriset nivelet ovat kunnossa.

Voitto lentsusta?

Viime yö meni hengityksen kanssa painiessa, mutta periksi antamisen eli ylös nousemisen jälkeen kaikki flunssan oireet tuntuivat hävinneen. Yritin aamulla soitella terveyskeskukseen, mutten saanut ketään kiinni. Kun olo vain parani päivän mittaan, päätin olla soittamatta. Nyt olo on jo niin hyvä, että luulen aloittavani lääkityksen taas huomenna. Katson kuitenkin, miten yö menee ennen lopullisia päätöksiä.

Illalla jaksoin ajella isompaan kaupunkiin jouluostoksille. Ostoksia en millään olisi jaksanut tehdä, mutta väkipakolla ostin viimeiset joululahjat ja nyt saa joulu tulla. Huomisillan voi käyttää pakkaamiseen ja auton takakontin sulattamiseen. Lauantaina pitäisi kuitenkin lähteä ajelemaan etelään.

Väsynyttä meininkiä

Eilinen meni sujuvasti nukkuessa. Töistä tultuani käytin pikaisesti koiran ja painuin hetkeksi pötköttelemään. Heräsin sitten joskus yöllä hengenahdistukseen ja riisuin vaatteeni. Lyhyen pystyssä olon jälkeen nukuin taas jokusen hetken. Yö menikin välillä nukkuessa ja välillä hengenahdistuksen takia pystyssä. Ei ollut aamulla mikään pirteä olo.

Päätin kuitenkin hankkiutua töihin ja töissä jouduin heti näytteenottotöihin, joten terveyskeskukseen soittaminen jäi aamupäivällä ja päivän mittaan olo ei tuntunut pahenevan, joten en soittanut iltapäivälläkään. Kotiin lähtiessä olo tuntui jopa hieman paremmalta, mutta illan tultua olo taas hankaloitui. Seurailen ensi yön ja katselen soitanko huomenna.

Lupa sairastaa

Tänään kävin terveyskeskuksessa sairaanhoitajalla tämän flunssan takia. Ei löytynyt mitään selkeää bakteerin aiheuttamaa tautia, vaan eletään uskossa, että on virustauti. Labratkin näyttivät hyvältä, tulehdusarvot huomattavasti alempana kuin kertaakaan aiemmin tämän reuman historiassa. Hoitaja oli sitä mieltä, että takaisin, jos olo menee todella kurjaksi tai nousee kuume. Eli lepäillään.

Tauti

Flunssa ei nyt ota parantuakseen, eikä eilinen pikkujoulureissu taatusti parantanut tilannetta. Kyllä tämä pahasti näyttää siltä, että huomenna on hankkiuduttava lääkärille kysymään, mitä nyt tehtäisiin. Reumapolin ohjehan oli, että maanantaihin saakka voi seurata, eipä parane huomiseksi.

Tänään on huomannut olosta, että torstaina jäi trexan ottamatta ja biologisestakin on viikko aikaa. Ei nyt vielä mitään erityisen pahaa oiretta, mutta nivelet ovat kuitenkin arat ja vähän jäykistelevät. Kokemuksen mukaan olo ei tästä ainakaan helpota ennen lääkitysten aloittamista.

Flunssan poikanen

Flunssa on tässä yrittänyt tunkea päälle jo jonkin aikaa. Vieläkään ei ole kunnon oireita, mutta eilen soittelin reumapolilta suhtautumisohjeita oloon. Ohje oli, että maanantaihin saakka saa seurata ja jos ei helpota, niin lääkäriin varmuuden vuoksi. Samoin pari terveen tuntuista päivää pitää olla taustalla, ennen kuin pistää biologisen lääkkeen.

Sinällään tämä lupa ei helpottanut oloa. No varmisti se sen, että on joku takaraja lääkärille lähtemiseen. Samoin sain ensimmäistä kertaa selkeät ohjeet reumalääkityksen suhteen tässä tilanteessa. Ensimmäisenä oireettomana päivänä voi ottaa Trexanin ja biologisen sitten parin päivän kuluttua. Nyt vaan keskitytään lepäämiseen ja paranemiseen.

Tänään käytin koiraa lenkillä sen verran, että se sai tarpeensa tehtyä. 100 metrin rauhallinen kävelykin tuntui turhan raskaalta. Nyt siis ainakin tänään ja huomenna ei juuri lenkkeillä, vaan keskitytään pysymään lämpimässä teekupin ääressä. Huomenna olisi firman pikkujoulut, katsotaan kuinka akan käy.

Hyvä päivä

Aamulla herätessä oloni oli huomattavasti parempi kuin eilen. Työpäivän jälkeen minua odotti erittäin positiivinen yllätys, autopaikan lumityöt oli tehty, vaikka muille mökeille meneviä teitä ei ollut aurattu. Kauhulla ajattelin kotimatkalla, miten pienellä lumilapiollani lapan autoon paikkaa tyhjäksi, että pääsen huomenna töihin.

Koska olo oli edelleen työpäivän jälkeen hyvä ja lumityötkin oli tehty eikä pakkanen paukkunut, päätin lähteä hölkkälenkille. Ajattelin hölkätä rauhallisesti, mutta en arvannut, että hölkästä kuitenkaan tulisi ihan niin hidas kuin siitä lopulta tuli. Vaikka tie oli aurattu, oli se alustana kuitenkin pehmeä ja raskas. Lisäksi hengitys ei kulkenut kuitenkaan täysin vapaasti, joten sekin osin hidasti. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että sain lähdettyä hölkälle.

Hölkän jälkeen loppuillan oli todella rentoutunut ja raukea olo. Oikein odotan innolla jälleen yhtä hyvää yötä. Yöunieni laatu on parantunut oleellisesti biologisen lääkkeen aloituksen jälkeen. Vaikka toisinaan heräilenkin öisin, eivät heräilyt vie samalla tavalla energiaa kuin aiemmin.

Hassu olo

Enpä kokenut uudestisyntymää viime yönä. Reuma on melko oireeton, mutta olen silti ollut todella väsynyt. Hengityskin on ollut ahtaalla ja päätin, että jos huomennakin olo on tämänkaltainen, soitan reumapolille varmuuden vuoksi.

Uupelo

Tänään on ollut koko päivän olo, etten ole herännyt ollenkaan. Tai vaihtoehtoisesti kuten olisi flunssa ilman kuumetta ja räkää. Kokonaisuudessa on ollut tyhjäpäinen olo. Osa syystä voi olla ihan väsymys, koska viikonlopun reissu oli kuitenkin kohtalaisen raskas.

Tänään oli sitten piikkipäivä ja pistos kirpaisi enemmän kuin hoitajan vastaanotolla. Kävi mielessä, että oliko lääke vielä kylmää, koska se oli pöydällä vain aamutoimieni ajan ja olin niissä poikkeuksellisen nopea. Saattoi se pistos osua jotenkin kipeämpäänkin paikkaan. Kaiken kaikkiaan sai oikein keskittyä, ettei olisi vetänyt kynää pois tunteen tieltä.

Vielä ei vaikutus tunnu, mutta kovasti toivon, että huomisaamuna olo on erilainen, kuten viime kerrallakin. Nyt vaan pääsääntöisesti väsyttää ja mennenkin melko pian nukkumaan.

Etelän reissu

Viikonloppu on mennyt sujuvasti koiranäyttelyreissulla. Viikonlopun ohjelma on koostunut autossa istumisesta ja hallissa seisoskelusta. Selkä ei ihan järjettömästi arvostanut ja tänään aamulla oli olo muutenkin melko kankea. Onneksi huomenna on piikkipäivä, joten jaksan uskoa, että kankeus taas helpottaa parissa päivässä.

Pakkaspäivä

Tämän päivän suunnitelmat menivät uusiksi, kun aamulla katsoin lämpömittaria. Olin ajatellut käyväni tekemässä pitkähkön hölkkälenkin, mutta keuhkoni eivät millään kestä juoksemista -25 asteessa. Niinpä päivän liikkumissuoritukset vaihtuivat melko rauhalliseen kävelyyn ja valokuvaamiseen.

Kunnon unet

En vain pysty lopettamaan oman olon ihmettelyä. Olen useampaan otteeseen epäillyt omia oireitani ja niiden todellisuutta. Nyt oireiden hävitessä kuin salaman iskusta, huomaan, ettei kyse todellakaan ole ollut kuvittelusta. Väitän jopa, että osa yliliikkuvuusoireiksi nimetyistä oireista ei ole ollut pelkästään sitä, koska biologisen lääkityksen ei pitäisi vaikuttaa kuin tulehdukseen.

Kivuttomuus on kiva olotila, mutta enemmän olen innoissani hyvistä öistä. Olen nyt nukkunut 2 yötä katsomatta kertaakaan kelloa. Vaikka kello näyttää minun nukkuneen yhtä pitkään, aamulla olen paljon virkeämpi. Toki kaiken väsymyksen poistumiseen menee aikaa, mutta vähitellen nuo yöunet alkavat luoda uskoa siihenkin suuntaan.

Ihmeparantuminen

Täytyy todeta, että nämä biologiset lääkkeet ovat yllättäneet todella positiivisesti. Nukuin yöni hyvin ja heräsin aamulla reilusti ennen kelloa pirteänä. Liikkeelle lähtiessäni piti nipistää itseäni varmistaakseni, että olen hereillä. Epäuskoisuus johtui täydellisestä kivuttomuudesta. Kun oikein etsimällä etsin oireita, totesin pitkään vaivanneen keskisormen olevan ehkä aavistuksen jäykkä.

Innostuneena loistavasta aamusta, päätin uhmata pakkasta ja kokeilla hölkkäämistä. Hyvinhän hölkkä kulki ja puolen tunnin aamulenkin jälkeen oli ihana mennä suihkuun. Kaiken tämän jälkeen, oli vielä reilusti aikaa aamiaiselle. Sama tehokkuus jatkui koko työpäivän ja vielä illalla jaksoin tehdä ruokaa ja siivoilla.

Oli kyse henkisistä tai fyysisistä vaikutuksista, olen erittäin positiivisesti yllättynyt. En ole neljään vuoteen uskonut kokevani näin helppoa aamua. Keskitynkin nyt toivomaan, että tämä olo on pysyvä.

Piikkikoulussa

Tänään oli sitten suuripäivä ja opettelin pistämään itseäni. Piikitettäviä lääkkeitä en ole pitänyt minään ongelmana, mutta totuuden ääreen joutuminen hieman hirvitti silti. Loppujen lopuksi yllätyin, miten yksinkertaista pistäminen oli. Rauhassa ja ajatuksella kun tekee, niin helpostihan se onnistuu.

En tiedä kuvittelinko vai vaikuttiko lääke oikeasti todella nopeasti. Vajaan kuuden tunnin ajomatka Savoon ei saanut kroppaa juuri jäykistelemään. Mökin pihalla autosta noustessani olin yhtä jäykkä kuin työmatkan jälkeen eli oikeasti notkea. Aika näyttää, onko tämä vain uuden lääkityksen aloittamiseen liittyvää lumevaikutusta vai onko vaikutus todella näin nopea.

Pakkasesta huolimatta

Aiempina vuosina talventulo ja pakkanen ovat olleet riittäviä syitä reuman suuttumiseen. Tällä kertaa reuma on ottanut ne yllättävän hyvin vastaan ja olo ei ole erityisesti muuttunut. Perjantaina pistetty nivelkin tuntuu vain parantuneen.

Toinen positiivinen havainto on vatsaoireiden vähentyminen. Ilmeisesti veikkaus lääkityksestä ainakin osasyyllisenä vatsaoireissa on ollut oikea. Pitkän puoliintumisajan takia lääkkeen lopettaminen ei ainakaan vielä tunnu olossa. Aika näyttää tuntuuko se koskaan, koska kyseinen lääke on kuitenkin käytössäni olevista se miedoin.

Sosiaalistuminen

Sosiaalinen elämä tuntuu nykyään jäävän turhan vähiin, mutta tänään ennätin tapaamaan erästä ystävääni. Ensin leikitettiin koirat koirapuistossa ja puistoilun jälkeen painuttiin kahville. Oli todella mukava vaihteeksi turista ja hämmästellä maailmaa. Katselemme sitä kuitenkin aika eri lähtökohdista.