Vietin siis kaksi päivää koiraleirillä. Treenattiin palveluskoiralajeja ja hankittiin vertaistukea. Harvinaisemman rodun kanssa harrastaessa ei ollenkaan välttämättä löydä niitä toimivia keinoja perinteisistä menetelmistä ja monella. Viikonloppuna on siis tullut vietettyä tunti jos toineikin ulkona metsässä ja liikuttuakin on tullut. Askelmittari olisi ollut mielenkiintoinen kaveri.
Olen todella yllättynyt tautini suhtautumisesta moiseen. Oletin, että viimeistään aamulla olisi tiennyt viettäneensä raskasta elämää. Aamut olivat kuitenkin parempia kuin pitkiin aikoihin. Tämä siis siitä huolimatta, että välillä joutui olemaan pitkään huonossa asennossa, tuli nukuttua aivan liian vähän huonossa sängyssä ja saunottua riittävästi. Ilmeisesti reumani siis pitää piiloleikeistä koirien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti