Viime keväänä kuulin, että Repoveden kansallispuisto on saanut jonkun palkinnon ja silloin lupasin koiralle, että mennään kesälomalla sinne patikoimaan. Tänään oli sitten patikoinnin aika. Kierrettiin lyhyenkö Ketunlenkki (5 km) ja ihailtiin maisemia. Täytyy todeta, että pääsin ihailemaan valtaisan upeita maisemia ja nauttimaan ulkoilmasta. Sää oli oikeastaan optimaalinen patikointiin; ei satanut, muttei ollut kuumakaan.
Aamulla arvoin lähtemistä useaan otteeseen, koska nivelissä tuntui sen verran jäykkyyttä, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan. Reitistö on sellainen, että melko helposti reittiä pääsee lyhentämään, jos oikeasti tuntuu pahalta. Tuollainen rauhallinen käveleskely ja kameran ulkoiluttaminen sopi nivelille hyvin. Ihan loppumatkasta lonkalla alkoi olla mielipide ja kotiin ajellessa selkä jumahti.
Lievällä kauhulla odotan huomisaamun tuntoja, mutta kovin kipeä saan olla, jottei reissu olisi ollut kannattava. Saman tien heräsi hinku lähteä jollekin pidemmällekin patikkaretkelle. Hieman vaatii suunnittelemista, mutta kyllä minä vielä patikoin pidemmän patikkaretken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti