Hoitoa

Kauan odotettu reumapoliaika koitti tänään. Ensimmäistä kertaa sain kortisonipiikin reumalääkäriltä ja oikeastaan pyytämättä. Totesin vain, että sormeen sattuu ja se on jäykkä. Lääkäri ei kauaa uhrannut aikaa tutkimiseen ja päätti piikittää. Samaa rytinää kirjoitti reseptin biologisiin reumalääkkeisiin ja päätti tauottaa yhden pitkään käytössä olleen lääkkeen, jos se olisi vatsaoireiden taustalla.

Seuraava haaste oli löytää kyseinen lääke maanantaiksi. Kulutus on sen verran vähäistä, että harva apteekki pitää tuon hintaluokan lääkettä varastossa. Tilaamalla sen olisi saanut tiistaiksi kaikkiin apteekkeihin. Onneksi piikkejä kuitenkin löytyi kolmannesta apteekista ja pääsen aloittamaan lääkityksen maanantaina.

Olin ajatellut uintireissua reumapolin jälkeen, mutta koska sain piikin sivujuonteena kiellon kastella kättä muutamaan tuntiin, jäi uintireissu suunnitteluasteelle. Ehkä tänä viikonloppuna kuitenkin selviydyn uimahallillekin.

Hyviä uutisia

Eilen kela sitten teki päätöksensä biologisista lääkkeitä ja päätös oli myönteinen. Päätös ei vaan näkynyt vielä eilen, vaikka väittivät sen näkyvän välittömästi. No pääasia on, että päätös tuli ja sen sai ennen reumalääkärikäyntiä.

Myös tähystyksen yhteydessä otettujen koepalojen tulokset kuulin terveyskeskuslääkäriltä ja ihan normaalilta näytti. Vatsaoireet johtuvat siis ärtyvästä suolesta ja sen kanssa on vain opittava elämään. Vähän sekavin tuntein otin tiedon vastaan. Parempi näin kuitenkin.

Turhauttavaa odotusta

Viimeksi kotipuolessa käydessäni minua odotti lääkärinlausunto biologisia lääkkeitä varten. Kiikutin sen heti seuraavan aamuna kelaan, jotta korvauksista saataisiin päätös. Kela lupaa sivuillaan käsittelyajaksi 3 tai 4 viikkoa. Epävarmuus johtuu siitä, etten tiedä, onko kyseinen hakemus ylipäätään lääkekorvaus vai lisäkorvaus.

No hakemuksen viemisestä tuli tänään kuluneeksi 3 viikkoa, joten päätös pitäisi vähitellen tehdä. Kuviota ei tietenkään helpota, että olen menossa perjantaina reumalääkärille ja silloin päätös olisi hyvä olla tiedossa, koska muuten lääkitysmuutospäätökset siirtyvät taas eteenpäin.

Soittelin hakemuksen perään jo maanantaina, mutten saanut yhtään tarkempaa tietoa kuin netistä on luettavissa. Lupasi asiakaspalvelija kiirehtiä päätöstä, mutta auttaneekohan se lainkaan. Ei ainakaan tänään näkynyt päätöstä.

Hyvästä aamusta

Aamulla päivä avautui vaihteeksi positiivisissa tunnelmissa. Hyvin nukutun yön jälkeen vain toinen keskisormi oireili ja sekin vertyi vähitellen. Mietinkin, että tällaisiin aamuihin voisi hyvin tottua.

Ikäväkseni loppupäivä ei mennytkään yhtä hyvin. Jostain syystä toinen kyynärpää kipeytyi iltapäivällä siihen kuntoon, että käden suoristaminen on lähes mahdotonta. Käsi on myös muuten melko hyödytön, koska kantaminen ja puristaminen sattuu reippaasti. Kipu ei ole nivelnastan tuntumassa, joten omatekoinen tenniskyynärpäädiagnoosi ei ole aivan varma.

Eikä tässä vielä kaikki. Illan kunniaksi migreeni päätti vielä tulla päivän piristykseksi. Tätä kirjoittaessani odotan kipulääkkeiden vaikutusta, jotta pääsen nukkumaan särkyä pois.

Sunnuntaihölkkä

Näköjään tavaksi muodostuu, että selviän hölkkälenkille vain sunnuntaisin. Maanantaina edellisen sunnuntain lenkki oli liian lähellä, tiistaina lähdin messureissulle ja loppuviikosta en vain saanut aikaiseksi. Eilinen meni kauppa-asioilla. No tänään hölkkäsin kuitenkin.

Täytyy todeta, että olin todella yllättynyt, miten helppoa hölkkääminen oli, vaikka koko syksyn olen hölkkäillyt todella satunnaisesti. Tokihan juoksemattomuus näkyy vauhdissa, mutta olen silti erittäin positiivisesti yllättynyt, että jaksoin juosta koko lenkin ja lenkin jälkeen olisin voinut jatkaa vielä pidemmälle. Tulin kuitenkin kotiin.

Ennen suihkua päätin pulahtaa joessa. Voin kertoa, että marraskuinen jokivesi ei ole kovin lämmintä, mutta hyvältä se silti tuntui. Lämmin suihku ja sen jälkeen mönkiminen sohvan nurkkaan teekupin kanssa viimeisteli hyvä olon.

Illalla maltoin vielä tehdä pitkät venyttelyt ja nyt onkin hyvä painua untenmaille. Toivottavasti tuo juoksulenkki mahdollistaisi häiriöttömän unen ja heräisin aamulla pirteänä.

Työtä ja väsymystä

Eilinen päivä meni melko pitkälti työpaikalla. Tuli tehtyä huomattavasti pidempi päivä kuin alun perin oli tarkoitus. Illalla painuin pehkuihin lähes välittömästi kotiin tulemisen jälkeen. Edellinen yö meni pitkästi vessassa vatsan kanssa, mikä ei ainakaan helpottanut jaksamista.

Viime yö menikin paremmin ja nukuinkin pitkälle aamupäivään. Kahdeksan jälkeen uni oli enemmänkin torkkumista, mutta nopeasti siinäkin meni aika. Koko päivän olo on ollut melkoisen väsynyt. Päätin kuitenkin lähteä etsimään puurokulhoa, koska aamupuuroni levisi taas mikroon. Kulhoa ei löytynyt kovin läheltä, joten etsintäreissu vei koko iltapäivän. Nyt olisinkin taas valmis nukkumaan.

Tylsä elämä

Messujen jälkeen on koittanut jälleen paluu arkeen ja työn touhuun. Alkuun kuvittelin, että tästä päivästä tulee pitkä työpäivä, mutta erinäisten sattumusten vuoksi päivästä tulikin normaalipituinen.

Muuta erityistä mainittavaa ei päivästä jäänyt käteen. Elämä syksyllä metsän keskellä on sen verran yksitoikkoista, ettei juuri tule kirjoittamisen aiheita. Märille ja pimeille teille ei tee mieli lähteä lenkille ja sisälläkään ei ole mitään erityistä tekemistä, kun kädet ovat sen verran kipeät, että käsitöiden tekeminen ei ole miellyttävää.

Verkostoitumassa

Taas on opinnot ja työ vieneet akkaa siihen malliin, ettei blogille ole ennättänyt edes ajatusta uhrata. Alalla on tällä hetkellä käynnissä suuret messut, joihin mekin uusina alan vaikuttajina otimme osaa. Eilinen ilta meni avajaisjuhlallisuuksissa ja tänään istuttiin sitten seminaarissa ja jatkettiin verkostoitumista.

Sinällään olen positiivisesti yllättynyt tapahtuman lämminhenkisyydestä. Oletin, että henki olisi reilusti asiallisempi ja virallisempi. Käytännössä kuitenkin näin reilusti alan tuttuja ja pääsin tervehtimään heitä. Vaikka en kovin paljoa ihmisiä alalta vielä tunne, yllätyin kuinka paljon tuttuja tuli vastaan.

Sinällään hankalassa vaiheessa oleva selkäni ei erityisesti arvostanut kaikkea istumista. Ilmeisesti uuden autoni penkki ei ole optimaalisin. Se on kipeyttänyt selkäni kaikilla pidemmillä ajomatkoilla, jotka olen sillä ajanut. Pitänee selvitellä, miten siitä saisi selkäystävällisemmän. Eipä seminaarissa istuminenkaan parantanut selkää, joten odotan, että yöstä tulee jälleen hankala.

Reumapäivä

Tänään aamulla olo oli poikkeuksellisen hankala. Kovasti tekisi mieli syyttää eilistä lenkkiä, mutta sen suhteen pitää jatkaa tutkimuksia. Yönkin nukuin todella huonosti. Jostain syystä en tuntunut pääsevän syvään uneen lainkaan, mikä osaltaan hankaloitti aamua. Onneksi näin vaikeat aamut ovat harvassa.

Päivän mittaan olo on hieman parantunut. Selkä on oireillut poikkeuksellisen paljon ja lonkkakipu on hypännyt vaihteeksi toiseen lonkkaan. Kuitenkaan oireilu ei suuresti vaikuttanut työkykyyn, koska työni on melko joustavaa oman olon suhteen. Työpäivän jälkeen ei kuitenkaan mikään lenkkeily juuri houkuttanut.

Pitkästä aikaa lenkillä

Tänään aamulla olin todella tyytyväinen, että on sunnuntai. Aamulla tuntuivat kaikki mahdolliset nivelet ja jänteiden kiinnityskohdat kipuilevan ja kävinkin pitkän henkisen taistelun, että pääsin ylös. Toisaalta nousemisen jälkeen oli voittaja olo, koska en jäänyt sängyn pohjalle vaan pakotin itseni ylös. Vähitellen olokin helpottui ja päädyin ulkoilemaan.

Kävin vähän juoksentelemassa ja perään kahvakuulailin. Saisi vaan tulla lunta ja pakkasta, niin tiet olisivat paljon mukavammat juosta. Nyt nuo vähän ajetut ja auraamattomat tiet ovat paikoitellen aivan tappoliukkaat ja metsäautotiet taas niin liejuisia, ettei niitäkään tee mieli juosta. Isommalle tielle on 1,5 kilometriä matkaa. Se olisi kyllä sula, muttei paljon huvita juoksennella, kun vierestä paahtavat autot kahdeksaakymppiä. Pakkanen kuivaisi nuo metsätiet ja lumi helpottaisi liukkauteen. Eipä vaan ole näkyvissä.

Juokseminen tuntui todella mukavalta, vaikka vähän joutuikin kiertelemään jäätiköitä. Kovaa en mennyt, mutta puolen tunnin lenkin silti hölkkäilin. Mökille palattuani treenailin vielä kahvakuulalla puolisen tuntia. Suihkussa liikkumisen jälkeen oli todella hyvä olo.

Kaupunkipäivä

Tänään ajelin tuonne isompaan kaupunkiin ostoksille. En saanut kaikkia tuotteita, joita tarvitsin, mutta sain ainakin hyvää palvelua. Useita tuotteita etsittiin ympäri Suomea ja teinkin treffejä moneen itselleni vieraaseen liikkeeseen. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, vaikka kaupoilla käyminen olikin kohtalaisen raskasta.

Yhteysongelmia

Metsän keskellä asumisessa on paljon hyviä puolia, mutta mukaan mahtuu myös niitä huonoja. Näihin huonoihin puoliin luen ehdottomasti yhteydet ulkomaailmaan. Televisio toimii pääsääntöisesti, mutta on niitäkin päiviä, kun kaikki kanavat ovat pikselimössöä. Puhelin toimii pääsääntöisesti ulkona, sisällä mökissä pitää osata valita paikkansa hyvin, jotta puhelut eivät katkeilisi.

Ei varmasti hurjasti yllätä, että näihin heikosti toimiviin yhteyksiin kuuluu myös internet. Kovin nopeaa yhteyttä tänne ei saa missään tilanteessa, mutta viimepäivinä se heikkokin yhteys on ollut enemmän epäkäytettävä kuin käytettävä. Netin puuttuminen ei ainakaan helpota blogin päivittämistä, joten ennustan, etten jatkossakaan pysty julkaisemaan kokemuksiani kerran päivässä.

Kuten olen aiemminkin todennut, tauti on taas ollut pahenemaan päin. Tänään aamulla jouduin ottamaan kipulääkettä ennen kuin pystyin edes harkitsemaan nousemista. Puolen tunnin odottelu sotki koko aamun aikataulut, mutta ennätin silti työmaalle likimain aikataulussa. Koko päivä on mennyt tautia kuulostellessa. Liikkeelle pääsemisen jälkeen olen pysynyt liikkeessä melko hyvin, mutten missään nimessä ole ollut oireeton.

Hölkkähinku

Tänään oli todella kova hinku juoksemaan, mutta nuo lähitiet ovat niin jäisiä, etten oikeastaan edes halua kokeilla, miten herkästi ihminen liukastuu. Niinpä jäi tänään juoksut juoksematta ja muutenkin liikkumatta.

Reuma on taas aktivoitumaan päin. Aamulla liikkeelle pääseminen tuntuu olevan kohtuuttoman vaikeaa ja päivän mittaankin oireet vaivaavat.

Huonompi päivä

Voisin jälleen keksiä syitä, miksei minulla ole varsinaista liikuntapäivitettävää. Syyt ovat kuitenkin niin perinteiset, etten jaksa niitä toistaa. Aamulla en herännyt riittävän aikaisin ja illalla työpäivän jälkeen ei jaksanut.

Toinen asia, joka on tänään hallinnut elämää, on ollut selkä. Jostain syystä selkä on ollut tänään melkoisen äkäinen, enkä oikein ole päässyt sen kanssa yhteisymmärrykseen hyvästä olosta. En keksi parista edellisestä päivästä mitään syytä, mistä selkä olisi voinut suuttua.

Paluu töihin

Terveydenhoitoon liittyvät vapaat on nyt pidetty ja tänään palasin sorvin ääreen, tai ainakin työpaikalle. Aamun aloitin melkoisen sähäkästi tekemällä useamman rästissä olleen jutun. Tehokkuus hieman kärsi päivän mittaan, mutten huono työntekijä kuitenkaan ollut.

Äitini lähti viettämään lomaansa luokseni Savoon ja tänään ei ole ollut pakko lähteä lenkille. Kovasti suunnittelin hölkkälenkkiä työpäivän jälkeen, mutta ei tullut kuitenkaan lähdettyä, mutta tein kuitenkin pitkät ja huolelliset venyttelyt.

Istuen

Tänään olen vaihteeksi ajellut. Tällä erää alla oli uusi auto, jonka penkin säädöt ovat vielä hakussa. Selkä kipuili pitkästä aikaa melkoisen ikävästi ja autosta nouseminen matkan jälkeen oli jäykkää. Pitänee perehtyä noihin penkin säätöihin, jotta selälle saa paremman tuen ajaessa.

Suunnanmuutos

Tänään olen taas autoillut paikasta toiseen ja siinä lomassa on ollut aikaa miettiä mennyttä ja tulevaa. Kuten tästäkin blogista huomaa alkuperäinen blogiaihe on jäänyt elämässäni taka-alalle ja olen vähitellen palannut kohti edellisiä elämäntapojani. Vuosi sitten liikuin melko aktiivisesti ja painon suuntakin oli vahvasti alaspäin. Tällä hetkellä energiaa liikkumiseen ei tunnu olevan ja painokin on hitaassa nousussa.

Tänään pohdin, mitä tässä kohden pitäisi elintavoissaan muuttaa, jotta muutos olisi riittävä suunnan muutokselle, muttei kuitenkaan liian suuri, jotta sen muutoksen saaminen rutiiniksi ei olisi ylitsepääsemätöntä.

Pari selkeää asiaa huomasin, mikä on lipsunut taas huonompaa suuntaan. Ensiksikin en ole juuri jaksanut tehdä ruokaa. Se on kuitenkin se edullisin tapa ruokkia itsensä ja usein tulee tehtyä melko terveellistäkin ruokaa. Toinen selkeä muutos on, että en ole pitänyt helmikuun alun jälkeen juuri ruokapäiväkirjaa. Tämän lisäksi en ole liikkunut millään tavalla tavoitteellisesti.

Tämän pohdinnan jälkeen olisi kovin helppo tehdä suuria päätöksiä tyyliin "nyt alan tehdä kaikki ruokani itse ja treenaan x matkan kilpailuun". Käytännössä tiedän, että nuo ovat liian suuria muutoksia ja niihin ei löydy riittävää tahtotilaa etenkään syksyn pimetessä. Jotain tilanteelle pitää kuitenkin tehdä. Nyt se muutos on paljon helpompi tehdä kuin pidemmän ajan kuluttua.

Tämän herätyksen jälkeen jään pohtimaan, mitkä ovat niitä pieniä muutoksia, joihin koen olevani valmis. Aivan varmasti niitä löytyy. Pienin askelin tämänkin asian kanssa edetään. Nyt herätys on koettu, kokemus sanoo, että toteutus alkaa parin viikon kuluessa.

Kolonoskopia

Tänään oli sitten kauan odotettu päivä eli paksusuolen tähystys. Tutkimus pelotti melkoisesti, mutta avoimin mielin painuin silti tutkimukseen. Tutkimus meni todella joutuisasti. Muutamaan kertaan tuntui melko ikävästi kipua, mutta sekin helpotti nopeasti. Aikaa meni vartin verran ja suolisto näytti hyvältä. Nyt odotellaan muutama viikko koepalojen tuloksia.

Suoliston tyhjennys

Tämä päivä on mennyt mehupaastolla ja vessassa ravaten. Syyllinen tähän olotilaan on huominen suoliston tähystys, joka vaatii suoliston tyhjennyksen. Aamulla kävin hoitelemassa asioita ja iltapäivän olen pysytellyt vessan lähistöllä.

Tyhjennys on ainakin toistaiseksi ollut kokemuksena melko paljon helpompi kuin mitä alun perin oletin. En vielä tiedä, mitä yöstä tulee, mutta nyt tuntuisi suoli rauhoittuneen sen verran, että uskallan harkita yöunia. Viime yö jäi kuitenkin muutamaan tuntiin.

Ajokeli

Vaihteeksi ajelin Savosta kotipaikkakunnalle. Säänhaltija ei minua suosinut ja melkein kaksi kolmannesta matkasta sain ajaa lumipyryssä. Loppumatkallekin riitti lumisohjoa vähintäänkin riittävästi. Jäin miettimään, onko lumisateessa ajaminen raskasta koko talven vai vaan tottumattomana alkutalvesta.

Selkä ei vaihteeksi pitänyt pitkästä ajelusta ja osin sen takia pidinkin reilusti taukoja. Toinen syy taukoihin oli raskas ajokeli. Mieluummin pidin taukoja vähän turhan usein.

Tylsä työpäivä

Tästäkin päivästä on tullut liikuntamielessä lepopäivä. Koko päivä on mennyt melko pitkälti töissä toimistotöissä. Vähän vaihtelua päivään toi koiran reissu. Ajelin siis pientä hiekkatietä edestakaisin, jotta sain koiran kyydin matkaan ja reissun jälkeen kotiin. Koiralla on siis ollut paljon mielenkiintoisempi päivä kuin minulla.

Juoksulenkin jälkihuminoita

Eilinen juoksulenkki tuntui selkä jaloissa että yöunessa. Jalat olivat aamulla mukavan liikkuneen oloiset. Eilinen venyttely olisi voinut olla huolellisempi. Aamulla jatkoin venyttelylinjalla. Tämän olon haluan uudelleenkin.

Juoksemisen vaikutus yöuneen oli puolestaan erittäin positiivinen. Nukuin kuin tukki koko yön ja aamulla heräsin virkeänä riittävien yöunien jälkeen. Helposti huomaa yöunessa, miten reipas liikunta parantaa unen laatua.

Tänään käytiin koiran kanssa vain ulkoiluttamassa kameraa ja vähän treenailemassa. Yhteensä pyörittiin tunti pihalla, mutta kovin reipasta liikuntaa se ei ollut. Näitä rauhallisempiakin päiviä kuitenkin tarvitsee reippailuiden lisäksi.

Työnarkomaanin lauantai

Koska maanantai meni viisurin poistossa ja ensiviikollakin on vapaan tarvetta, päätin tänään mennä tekemään töitä, joita en viikolla yksinkertaisesti ennättänyt tehdä. Niinpä vietin sitten pyhäpäivää työpaikalla. Kerrankin sai rauhassa keskittyä tehtäviin, joita oli tekemässä.

Työpäivän jälkeen oli melkoisen virkeä olo ja päätin lähteä vesisateessa reippaalle lenkille. Kävelylenkkeily vesisateessa ei useinkaan houkuttele, joten päädyin kokeilemaan miltä hölkkääminen tuntuu. Paljon on hölkkäkunnosta hävinnyt syksyn aikana, mutta kuitenkin hölkästä löytyi paljon positiivisia kokemuksia.

Hölkkäilin nelisen rauhallista pätkää ja välit kävelin. Olisin ehkä jaksanut juosta enemmänkin, mutta päätin mieluummin ottaa rauhallisesti ja tehdä ensisijaisesti todella positiivisen lenkin. Toivottavasti liukkaat loistavat poissaolollaan, jotta pääsee juoksemaan useamman kerran.

Tämä on muuten tämän blogin 500 viesti. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tätä kovin pitkään. Kuitenkin blogimerkinnästä on tullut lähes jokailtainen tapa. Harvassa ovat ne illat, kun tekstiä ei kirjoita, vaikka siihen olisi aikaakin. Itselleen pitää olla armollinen ja tämä blogi on kuitenkin vain harrastus ja tapa purkaa mietteitään.

Jäykistelypäivä

Eilinen kiipeily tuntui yöllä selässä ja tänään jaloissa. Tänään olenkin sitten käyttänyt päivän pitkälti toimistotöissä. Alkuviikko on mennyt paikasta toiseen liikkumiseen, enkä ole koneella ehtinyt juuri istumaan. Tälle päivälle istumatyö oli varsin hyvä veto, tosin selkä ei tuntunut arvostavan sitäkään. Mistäköhän selkä pitäisi?

Illalla tämä metsän keskellä asuminen näytti liikunnan kannalta negatiivisen puolensa. Vettä tuli lähes kaatamalla ja siitä huolimatta koiran kanssa piti lähteä lenkille. Kovin nautittavalta ei tunnu kävellä pilkkopimeässä peilijäisellä tiellä, kun taskulampullakin näkee useita metrejä eteensä. Tehtiin koiran kanssa melkoisen lyhyt lenkki, mikä ei haitannut koiraakaan.

Työliikuntaa

Tämän päivän liikunnoista on vastannut pääasiassa työnantaja. Työmaalla on käytännössä käytössä yksi auto, joten sen saaminen käyttöön saattaa olla melko haasteellista. Tällä erää työkaverit lähtivät sillä pidemmälle reissulle, joten minun olisi joko pitänyt odottaa autoa tunteja tai lähteä hoitamaan asiat kävellen. Päädyin jälkimmäiseen ja tein rauhallisen kolmen tunnin kävelylenkin lumihangessa. Tämä lienee sitä hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Illalla päädyin sitten potemaan huonoa omaa tuntoa koiran liikutuksesta. Ei vaan työpäivän jälkeen innostanut lähteä rämpimään pimeään sohjoiseen metsään. Niinpä koiran lenkki jäi melko lyhyeksi.