Yritimme saada professorin kanssa aikatauluja sovitettua yhteen niin, että hän voisi tulla käymään työpaikallani. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan aikataulumme menivät melko pahasti ristiin. Päätettiin sitten, että minun on mentävä vuoren luokse ja kävinkin tänään isolla kirkolla jutustelemassa lopputyöstäni.
Mietin moneen otteeseen, mikä on sopiva tapa tehdä tämä reissu ja päätin lähteä käymään päiväseltään. Niinpä aamulla kello soi neljältä ja pakkasin luuni autoon ja ajoin Savon pääkaupunkiin juna-asemalle. Jostain syystä en oikein saanut nukuttua junassa, joten olin jo Helsinkiin päästyäni valvonut melkoisesti normaaliaamua pidempään.
Helsingissä lopputyön läpikäynnin lisäksi hoitelin puhelimella noita työkuvioita ja sainkin ainakin pienen selvyyden asiaan. Nyt on varmistettu selkänoja, jota vasten nojata, kun asiaa aletaan uudelleen vääntämään. Katsotaan, mihin uusi vääntö päätyy.
Kaikkien hoidettujen asioiden jälkeen mietin, että millä aikataululla lähden junailemaan kotia kohti. Päätin tulla kalliimmalla junalla, että saan ensi yöksi edes jollain tavalla järkevän pituiset unet. Junassa sai kuitenkin istua kuin sillit suolassa ja muutenkin matka tuntui huomattavasti ärsyttävämmältä.
Ainakin sen havainnon tein matkustaessani, että junassa istuminen käy ihmeellisen paljon niskan päälle. Loppumatkasta tuntui, ettei jaksa pitää päätä enää pystyssä ja takaraivoon hiipi jännityspäänsärky. Luultavasti yö sitten nukutaankin taas kipulääkkeiden voimalla, vaikka olen niiden käyttöä yrittänyt aktiivisesti vähentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti