Ajolupani työpaikalla päättyi torstaina ja jouduinkin tänään kävelemään työpaikalle parkkipaikalta. Aamulla käveleminen ei ollut mikään ongelma, mutta päivän mittaan polvi rasittui kepin käytöstä huolimatta ja autolle kävellessä polvi vihloi jo melko ikävästi.
Koska otin viikonloppuna koiran matkaani, minun piti lenkittää vielä sekin. Teimme melkoisen lyhyen lenkin. Normaalilla vauhdilla sen kävelemiseen on yleensä mennyt noin vartti, mutta hitaan könkkäämiseni takia teimme matkaa tällä erää kolmisen varttia. Liukkaalla kulkeminen rasittaa selkeästi enemmän selkää ja polvea.
Loppu ilta menikin sitten polvea hautoessa ja omaa hölmöyttä kirotessa. Huomisen ohjelmassa taitaa olla uuden ajoluvan hankkiminen ja illalla tarvinnee ajella koiran kanssa koirapuistoon, että koira saa vähän juoksennellakin. Toivottavasti sattuisi mukavia kavereita.
Iltaa kohti henkinen selkäranka on ollut aika koetuksella. Mitään yksittäistä syytä romahdukselle ei ole, mutta kokonaisuus alkaa olla liikaa. Pelkään ainakin alitajuisesti polven puolesta, hermoratatutkimus tuloksineen pelottaa, selkä on ollut hankala ja painoasioitakin pitäisi jaksaa ajatella. Vyyhti tuntuu sellaiselta, etten oikein tiedä, mistä kohti sitä pitäisi alkaa purkaa ja missä kohti saa sanoa, ettei enää jaksa. Pitäisi vaan selvittää kenelle tuo jaksamattomuus pitäisi ilmaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti