Paluu Savoon koitti ja tämä lahopää lähti hyvissä ajoin ajelemaan. Hyvä, että lähdin, koska käännyin matkalta kahdesti takaisin. Ensimmäisellä kerralla muistin 50 kilometrin päässä, että jätin työtietokoneeni matkasta. No ei siinä auttanut kuin kääntää auto ympäri ja lähteä hakemaan konetta.
Kävin mielessäni läpi kaiken, mitä minulla piti olla matkassa ja totesin, että kaikki on mukana. Tankatessani 20 kilometrin päässä totesin, ettei minulla ole lompakkoa matkassani. Eli jälleen kerran rattaat ympäri ja kotia kohti. Onneksi autossa oli sen verran bensaa, ettei sen kanssa tullut ongelmia. Alunperinkin tankkasin vain kohtalaisen vähän kalliin hinnan takia. Tankilla olisi päässyt lähes perille.
Kolmannen lähdön jälkeen pääsin perille. Tosin selkä ei suuresti pitänyt istumisesta. Selkä ei missään vaiheessa ollut kipeä, mutta autosta noustessa se jäykisteli todella pahasti. Suoristautuminen tuntui olevan mahdotonta ja polven kanssa könkätessäni olo oli kuin vanhalla raihnaisella akalla. No akka pääsi kuitenkin perille, joten tämäkin tuskien taival on takana päin. Saa nähdä, koska ajan reissun seuraavan kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti