Työpäivän jälkeen päätin lähteä uimaan ja tällä erää kokeilinkin ihan uimista vesijuoksun sijaan. Uiminen jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi. Polvi ei kestänyt rintauinnin potkuja ja vapaauinnin potkut saivat biologisen lääkkeen aiheuttamat jalkapöydän hermo-oireet hyvinkin aktiivisiksi. Tietysti pullari oli kotona, joten uimisesta ei tullut oikein mitään. Päätin siis jatkaa vesijuoksun parissa, mutta polvi oli suuttunut rintauinnista sen verran, ettei juoksemisestakaan oikein tullut mitään.
Epäonnistuminen uima-altaassa tuntui vain kruunaavan päiväni. Jostain syystä olen ollut alamaissa ja pieni ääni pääni sisällä hokee, ettei tuosta polvesta tule ikinä kunnollista. Sama ääni tosin hokee, että kuvittelen kaikki vaivat ja liioittelen niitä. Toivottavasti se seuraava lääkäriaika tulee pian, jotta pääsen tästä jatkuvasta epätietoisuudesta. On vaan yllättävän raskasta pelkästään odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti