Vaikka polvilääkäri kirjoitti sairauslomaa helatorstaihin saakka, päätin kuitenkin ajaa takaisin Savoon. Sitä vaan kaipaa omaa aikaa ja omia rutiineita. Lisäksi kevätpäivät luonnon keskellä eivät missään nimessä olleet vastenmielinen ajatus.
Niinpä ajelin tänään taas vajaan neljäsataa kilometriä. Torstaisesta piikistä oli siinä mielessä apua, että selkä ei vaatinut kovin paljoa taukoja. Pidin yhden tauon, kun selkä alkoi tuntua epämiellyttävältä. Seuraavan kerran selkä kertoikin mielipiteensä pari kilometriä ennen määränpäätä. Enpä muista, koska tämän välin ajaminen olisi ollut näin kivutonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti