Äitini lupasi aamupäivällä käyttää koiran aamupäivällä, kun minä käyn hoitelemassa asioita. Kun palasin asioiden hoitoreissulta, minulle selvisi, ettei koiraa ollut lenkintetty lainkaan. Päivän kuluessa tohinaa oli sen verran, että iltapäivällä äitini totesi, että hän tekee joko ruokaa tai käyttää koiran. Valitsin pienemmän pahan ja lähdin lenkille, vaikka vietävästi harmittikin.
Innostuin tekemään hölkkälenkin, vaikka toppavaatetus olikin turhan lämmin. Hölkkäilin vajaan kolmen kilometrin lenkin mukavalta tuntuvaan tahtiin. Sykemittaria ei tullut matkaan mukaan, mutta oman tuntemuksen mukaan sykkeet olivat melko kohtuulliset. Tuntui todella kivalta hölkkäillä ilman varsinaista tavoitetta ja oman fiiliksen mukaan. Kotiin tullessani ei harmittanut enää, vaikka jouduinkin lähtemään lenkille vastoin tahtoani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti