Tänään oli kurssin ohjelmassa siirtyminen kartanomaisemista pääkaupunkiseudun sykkeeseen. Matkalla kävin pulahtamassa uima-altaassa ajatuksena uida matkaa. Uinkin melkein tunnin ja matkaa kertyi himppasen alle kaksi kilometriä. Hyvin huomasi, miten tylsää altaan sahaaminen on, ja ymmärrän täysin, että uimatreenini ovat yleensä enemmän vauhtitreenejä kuin matkatreenejä, vaikka näitä rauhallisia matkaakin pitäisi uida säännöllisesti.
Havaitsin myös uidessani, että vapaauinnista on salakavalasti tullut se helpoin ja miellyttävin tapa liikkua vedessä. Aikaisemmin se oli selvästi rinta. Nyt piti oikeasti keskittyä siihen, että pysyi rintauinnissa, eikä vaihtanut vapaalle ongelman tullessa. Selvästi se tapa, mitä käyttää paljon, on se mihin kroppa haluaa vääntäytyä. Nyt pitää ottaa kyllä rintatreenejäkin ohjelmistoon, koska muuten menee tuntuma siihen tyystin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti