Tänään aamulla pomppasin sängystä todella hyvin nukutun työn jälkeen. Vasta hampaita harjatessani totesin, että pääsin liikkeelle ilman yhtään kipua ja oikeasti pirteänä. Pidempi tarkastelu osoitti, että en katsonut yöllä kelloa kertaakaan. Ilmeisesti eilen saadut tulehduskipulääkkeet tehoavat ainakin henkisesti. Päivän mittaan nivelten suhteen normaaliolotila kuitenkin palasi. Ei varsinaisesti voi sanoa olevansa kipeä tai jäykkä, mutta silti ei ole täysin tervekään.
Illalla menin pumppiin. Jo päivällä olin miettinyt, että vähän turhan väsähtänyt olo eikä muutenkaan hurjasti huvittaisi, mutta silti ei pienessä mielessäkään käynyt jumpan peruminen. Jo alkuverryttelyssä tunsin, että jumpasta ei tule hyvä ja tuntemus oli aivan oikea. Jostain syystä sekä olkapäät että lonkat päättivät olla hyvin hankalat ja iso osa liikkeistä oli epämiellyttäviä, jopa siinä määrin, että jätin tekemättä. Alusta saakka tein huomattavasti maanantaita pienemmillä painoilla. Kokonaisuutena jumpasta jäi huono fiilis. Olisi vaan parempi ollut perua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti