Helle antoi periksi ja aamulla lämpömittari näytti 18 astetta ja taivas oli aivan pilvessä. Hiukan hirvitti kuitenkin lähteä lenkille, kun edellinen kokemus 18 asteen lenkistä oli erittäin lämmin. Tänään kuitenkin oli tosi viileä keli. Alkukävelyiden aikana meinasi jopa tulla kylmä, kun päällä oli pelkkä t-paita. Juoksuun lähdön jälkeen ei moista ongelmaa enää ollut. Päivän treeninä oli intervallilenkki, jossa 20 minuutin juoksupätkän sisään piti istuttaa 5 minuutin kovaa pätkää. Otin ohjeen ehkä vähän turhan kirjaimellisesti ja oikeasti juoksin ne minuutin pätkät niin kovaa kuin jaloista lähti. Tai siis kolme ensimmäistä juoksin.
Neljäs pätkä jäi 45 sekunnin pätkäksi ja sen lopussa oli oikeasti tosi paha olo. Tuntui, etten millään saa henkeä riittävästi ja sydän ei mahdu rintaani. Ja päätti vatsakin sitten tyhjentää ne pienet vesitilkat, mitä siihen mennessä olin juonut. Eivätkä jalatkaan meinanneet kantaa. Tässä kohti ei tullut pieneen mieleenkään jatkaa edes rauhallista hölkkää vaan lähdin tallustelemaan kotiin päin hyvin rauhallisin askelin. Viimeinen pätkä jäi juoksematta. Nyt muutamaan tunnin päästä, kun treeniä ajattelee, niin ei siitä kokonaisuutena sellaista juoksukammoa jäänyt. Lähinnä taas itsensä voittanut olo - pystyn oikeasti juoksemaan itseni ihan piippuun ja vielä palautumaan siitä.
Jotta itsensä rääkkääminen olisi täydellistä, päätin lähteä käymään vielä salilla. Uhriksi otin yläkropan lihakset, vaikka tänään periaatteessa olisi ollut käsipäivä. Viisaammat sanoivat, ettei selkää pysty treenaamaan täysillä, jos hauikset ovat kipeät. Siispä päätin tänään treenata yläselän ja huomenna rääkkään kädet. Jalkatreeni oli juoksuohjelman takia pakko siirtää loppuviikkoon, koska en halua juosta rankkaa lenkkiä valmiiksi kipeillä jaloilla.
Salitreeni sinällään tuntui hurjan kevyeltä, vaikka painoja jonkin verran lisäsin edellisestä. Olisi kestänyt lisätä enemmänkin. Tiedänpähän seuraavalla kerralla. Taitaa tämä yläkropan treeni olla ainoa salipäivä, johon en ole vielä saanut sellaista hyvää traivia. Kaikki muut treenit ovat menneet ainakin kerran todella hyvän tuntuisesti. Ehkä tässä on osin kyse ihan asenteesta - minusta tämä treeni on tylsä. Silloin siihen ei vaan jaksa panostaa samalla tavalla kuin esimerkiksi jalkatreeniin, vaikka selän hyvinvoinnin kannalta tämä treeni on vähintään yhtä tärkeä kuin jalkatreeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti