Juosten vedessä

Tälle päivälle oli treeniohjelmassa laitettu 20 minuutin intervallilenkki (sis. 5x1 min täysiä). Aamulla kello oli soimassa viideltä, mutten jaksanut herätä vielä siihen aikaan, mutta kuudelta kävin vessassa - silloin lämpömittari pohti, että ylittääkö se 20 asteen maagisen rajan vai ei. Päätin sitten jättää lenkin juoksematta. En todellakaan ollut halukas aloittamaan sunnuntaiaamuani kuudelta, eikä hikoilu tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Totesin sitten, että tänään on oikeasti pakko liikkua jotenkin, sekä kroppa että pää olivat sitä mieltä, ettei toinen lorvimispäivä ole hyvä ratkaisu. Siispä päätin lähteä käymään uimassa. No aurinko paistoi sen verran kirkkaasti, ettei kirkkaiden uimalasieni kanssa uiminen todellakaan ollut nautinto, joten 100 metrin uimisen jälkeen vaihdoin lajia vesijuoksuun. Pari altaanmittaa hölkkäiltyäni totesin, että pirun tylsää hommaa moinen on ja jotain piristystä juoksemiseen tarvitsee, mutten menee ihan lönköttelyksi. Muistin tämän päivän intervallitreenin ja päätin kokeilla miltä moinen tuntuisi altaassa. Kyllähän se kovasti piristi tylsää altaassa sahaamista ja lisäsi huomattavasti treenin rasittavuutta. Ei se kuitenkaan millään tavalla korvaa maalla juostua intervallitreeniä.

Havaitsin jo halliin kävellessäni, että uimapukuni on minulle liian iso. Tai no ei se varsinaisesti vielä roiku päällä, mutta oli vatsan kohdalta löysä. Sitten sattumalta kaupassa käydessäni löysin samanlaisen kokoa pienemmän uimapuvun -70 % alennuksesta. Pakkohan moinen oli mukaan napata. Samalla muistin uimalasiongelman ja ostin sitten uudet tummat lasit. Eipä kaupassa kauhean monia tummalinssisiä ollut, lieköhän joku muukin törmännyt kesäuinnin ongelmiin ja ostanut uudet kesälasit.