Äitini on kesälomalla ja hänen mielestään lomalla pitää päästä johonkin reissunpäälle. Matkaseuraa hän yritti saada isästäni, joka ei suuremmin innostunut. Ovelana naisena hän kuitenkin päätyi kiristys linjalle "jos et lähde Tallinnaan, niin vahditko Kaislan koiraa, kun me mennään". Yllättäen isäni suostui koiravahdiksi, vaikka viisi vuotta sitten tylysti ilmoittikin, ettei hän tule laittamaan tikkua ristiin koiran eteen.
Eipä siinä sitten muuta kuin tavarat kassiin ja nokka kohti etelänaapuria. Tällä reissulla päätettiin yrittää olla sortumatta hamstraukseen ja keskityttiin Tallinnan historialliseen kaupunkiin ja muutenkin nauttimaan tunnelmasta. Käveltiin siis kaksi päivää Tallinnan vanhaa kaupunkia ristiin rastiin, ihailtiin taloja ja löydettiin 4 erityyppistä kirkkoa, joihin pääsimme tutustumaan. Kiivettiin Pyhän Olavin kirkon torniin ja sieltä avautuivat upeat näköalat ympäri kaupungin. Näköalojen takia todellakin kannatti kiivetä 250 porrasta.
Kokonaisuudessaan tuli tehtyä hyvin erilainen Tallinnan matka. Kaupungista jäi ihan erilainen vaikutelma kuin aikaisemmin. Blogin aiheeseen sopien, liikuttuakin tuli. Askelmittaria ei tullut matkaan, mutta kun kaksi päivää tallustelee rauhalliseen tahtiin ympäri kaupunkia, niin taatusti askeleita kertyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti