Vaikka eilinen oli rankka päivä sekä juoksu- että salitreenin osalta, ei tänään olossa huomannut jälkeäkään rääkistä. Aavistuksen toisessa polvessa tuntui, mutta sekin oli enemmän venyttelyn puutetta kuin varsinaisesta treenistä johtuvaa. Jalat eivät ole olleet edes jäykät. Ainoa paikka, joka muistutteli eilisestä treenistä, oli selkä ja sekin positiivisen kautta. Olisi pitänyt tämäkin aamu aloittaa juoksulenkillä eikä kipulääkkeellä. Kuitenkin ihan palautumisen vuoksi käsi kävi buranapurkilla.
Kipulääkityksestä voinkin sitten todeta tähän väliin sen verran, että koko tänä vuonna kipulääkkeitä on mennyt melko reilusti. Nyt kesän tullen tarve on selvästi vähentynyt ja päätinkin tämän viikon alusta kokeilla pärjäämistä lyhytvaikutteisemmilla tulehduskipulääkkeillä. Pitkävaikutteisissa on se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse ottaa kuin kerran päivässä tai jopa joka toinen päivä, mutta toisaalta tehon saamiseen menee sitten pidempään ja kivun pelon takia niitä tulee syötyä jopa turhaan. Toisaalta pitkävaikutteinen on hyvä, koska sen voi ottaa illalla ja se vaikuttaa vielä aamullakin ja helpottaa liikkeelle pääsyä.
Tänään on sitten ollut juoksuohjelmassa vapaa päivä, eli liikkuminen on koostunut salitreenistä ja tunnin kävelylenkistä koiran kanssa. Salilla oli väkeä ihan hurjasti. Ajattelin kääntyä ovelta takaisin, kun näytti, ettei sekaan mahdu, mutta päätin kuitenkin yrittää ja pienellä joustamisella sain treenin tehtyä. Hyvänä puolena väenpaljoudessa totesin sen, että tuli kerrankin pidettyä riittävän pitkät tauot sarjojen välillä. Lisäsin treeniin painoja edellisestä treenistä melko reilusti ja silti sain kaikki sarjat tehtyä suunnitellusti eivätkä lihakset ainakaan tätä kirjoitettaessa vielä ole kipeät. Kyllä se lihaskuntokin kehittyy treenaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti