Tänään oli sellainen aamu, että jos minulla ei olisi ollut tuota juoksuohjelmaa, niin en olisi taatusti lähtenyt lenkille. Aamulla oli heräämisestä lähtien sellainen totaalisen väsähtänyt ja jäykkä olo. Lenkille lähteminen oli kamalan taistelun takana ja selvisinkin matkaan vain, koska ohjelmassa luki niin. Vielä juoksuun pyrähtäessäni 15 minuutin koiran pissityksen jälkeen ajattelin, että hölkkään sen mikä tuntuu kivalta ja sitten käännyn takaisin kotiin. Yllättäen juoksu kuitenkin lähti kulkemaan ja ensimmäisen kilometrin jälkeen ei käynyt pienessä mielessäkään kääntyä takaisin ennen kahta ja puolta kilometriä.
Kaikkiaan tuli juostua 5 km 600 metriä eli täysipainoisesti päivän harjoitus, joka oli 5 km ja 5 min. Pidemmällekin olisi mennyt helposti. Nopeus ei edelleenkään päätä huimaa, mutta sain sentään pudotettua vitosen aikaa noin kahdella minuutilla siitä ensimmäisestä vitosesta. Kuitenkin tärkeämpänä saavutuksena pidän sitä, että sykkeet pysyivät huomattavasti järkevämmissä lukemissa: keskisyke 168 lyöntiä minuutissa. Kokonaisuutena lenkki oli sellainen kiva aamuherätys. Toisaalta kuitenkin sellaista peruspuurtamista, ei millään tapaa herättänyt erityisiä fiiliksiä.
Iltapäivällä kaupungilta kotiin kävellessäni onnistuin sitten astumaan huti asfaltin reunasta ja hetken yritin pysytellä pystyssä, kunnes totesin tavoitteen toivottomaksi ja kellahdin kumoon. Vastaan otin oikeaoppisesti tietenkin polvella ja kädellä. Lopputuloksena polvi on ruvella ja yrittää vähän turpoilla. Ei se kotiin kävellessä juurikaan kipeältä tuntunut ensimmäisten askeleiden jälkeen, mutta kotosalla rupesi vähän oireilemaan. Kovasti nyt toivon, että suuttui vaan tärskystä ja tointuu tuosta pikaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti