Tälle päivälle olin varovasti suunnitellut 5 kilometrin juoksulenkkiä. Kuitenkin ajatuksella, että juoksen sen mikä on kivaa, enkä yritä suorittaa mitään. Lähdin hölkkäilemään ihan uuteen suuntaan - kohti kaupungin keskustaa ja muutenkin ihmisten ilmoille. Tähän saakka lenkkini ovat suuntautuneet rauhallisemmille alueille - osittain sen takia, että en ole halunnut juosta ihmisten keskellä. Tänään aamulla kuitenkin kaipasin vaihtelua normaalin edestakaisin juoksemiseen sijaan.
Oli todella mukava lenkki. Reilun 5 km juoksin ja käytännössä kiersin kaupungin. Alusta saakka olo oli sellainen, että tänään haluan juosta vaan rauhallisen lenkin ja nauttia liikkumisesta. Tästä asenteesta lopputuloksena oli melko matalasykkeinen lenkki, joka ei kuitenkaan ollut mikään yltiöhidas, vaan keskivauhti pyöri samoissa lukemissa kuin tähänkin saakka. Kaikki vain tuntui astetta kevyemmältä.
Osa syyllinen tähän taitaa olla hengenahdistus, joka loisti poissaolollaan ja muutenkin koko kroppa tuntui olevan hyvässä vireessä. Rauhallinen kävely Tallinnassa ja kortisonikuuri ovat selvästi tehneet tehtävänsä. Selkä oli todella vetreän tuntuinen jo sängystä noustessa, eikä mihinkään muuallekaan ole sattunut. Tai no etureidet ovat mieltä kirkon torniin kiipeämisestä, mutta se on tervettä kipua. En pysty edes muistamaan, koska olo olisi ollut näin hyvä. Tähän voisi melkein tottua.
Mietinkin tänään lenkillä, että mikä on se, mitä juoksemiselta haluan. Kun aloitin, tavoitteena oli, että haluan oppia juoksemaan ja löytää siitä sen hyvän olon. Tämän päivän lenkillä tuli selväksi, että tämän olen nyt löytänyt. Kun aloitin juoksemisen Porin juoksukoulussa, luonnolliseksi tavoitteeksi muodostui 10 km:n lenkki. Nyt parin viimeisen viikon aikana juoksuharjoitteiden tekeminen on tuntunut liikaa suorittamiselta, kun edistymistä ei tapahdu samalla tavalla kuin juoksukoulun alussa.
Tänään ajattelinkin, että lopetan juoksukoulun seuraamisen ja tyydyn nauttimaan juoksemisesta. Yritän juosta ainakin kaksi viiden kilometrin lenkkiä viikossa ja sen lisäksi ehkä pari lyhyempää lenkkiä. Kuitenkaan en tavoitteellisesti enää lähde nostamaan juoksukuntoani. Luultavasti kunto kuitenkin nousee vähitellen ja lenkit pitenevät tai nopeutuvat, mutta teen tämän oman fiiliksen mukaan, en suorittamalla vaan nauttimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti