Tänään oli taas niitä aamuja, että viiden tunnin yöunien jälkeen lenkille herättävä kello tuntui pelastavalta enkeliltä. Saattoi hyvällä omatunnolla nousta ylös ja lopettaa sängyssä pyörimisen. Lähdin lenkille ajatuksella, että teen vähintään tunnin lenkin, vauhdin määritän sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. No tänään se hyvältä tuntuva vauhti oli hidasta kävelyä. Rintaranka oli vieläkin niin jäykkä, että yhtään syvempään hengittäminen sattui.
Lenkin edetessä selkä lähti paremmin liikkeelle ja loppulenkistä saattoi kävellä jo hieman reippaammin. Vielä kun aamupalan yhteydessä nappasi napaan kipulääkkeen, ei salille lähteminen tuntunut ylivoimaiselta ajatukselta. Päätin treenata kädet, koska käsitreeni on treeneistä koko kropalle kaikista kevyin ja ei juurikaan rasita selkää. Treeni meni todella hyvin ja takaisin kävellessä ei huomannut selässä mitään ihmeellistä. Pitää yrittää muistaa seuraavan kipuepisodin aikana moinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti