Hyvinvointikeskukseen tutustumassa

Äitini on jäsenenä paikallisessa hyvinvointikeskuksessa. Niillä on heinäkuun ajan perjantaisin tarjous, jossa saa tuoda kaverinsa mukaan ja äitini päätti, että tänä perjantaina minä olen se kaveri. Mikäs siinä, kyllä minä voin mennä salille ilmaiseksikin. Eli siis avoimin mielin tutustumaan kuntokeskustoimintaan – vahvoista ennakkoasenteista huolimatta. Ja sama se, millaisella salilla minä treenini teen, kun omalle salille en kuitenkaan pääse.

Jo heti ulko-ovelta huokui vastaan sellainen "me muutamme elämäsi" henki ja seinillä oli mitä kummallisimpien lisäravinteiden mainoksia. Jos olisin ollut yksin, olisi kääntynyt ympäri ja painunut uimahallin salille. Kaikki tilat olivat todella hienossa kunnossa ja laitteet uusia. Löytyi verryttelysaarekkeesta liuta juoksumattojakin. Kun sitten päästiin arkisen aherruksen pariin - tällä erää teemana yläkropan lihakset, totesin, että jälleen olen salilla, jossa en saanut tehtyä koko treeniä, koska käytössäni ei ollut levytankoa. Edelleen siis olen aivan tyytyväinen tuohon pieneen kotisaliini, jonne olen saanut värkättyä sopivan ja melko yksinkertaisen treeniohjelman. Meneekö kuntosalitreenaus vähitellen siihen, ettei enää juurikaan käytetä vapaita painoja, koska niissä on loukkaantumisriski, vaan hankitaan toinen toistaan hienompia laitteita.

Sinällään treenistä ei ole mitään erityistä sanottavaa. Tulipa tehtyä, mutta juurikaan itsensä voittamista ei mukaan mahtunut.