Tänään oli sitten se suuri päivä, mihin tuo Porin kaupungin juoksukoulu tähtää. Eli 5 km lenkki.
Hieman hirvitti lähteä lenkille, koska kaksi edellistä päivää olivat urheilun suhteen suorastaan surkuhupaisia - kokonaan puuttui se fiilis ja kroppa tuntui olevan unessa tai muutoin haluton liikkumaan. Lisäksi toinen polvi kipuili varsinkin perjantaina ja kipupiste oli pikaisen googlettelun perusteella ennemmin nivelrikon aiheuttamaa kuin rasitusvammaa. No eilisillan perusteellisen jalkojen venyttelyn jälkeen vähäinenkin kipu hävisi, joten liekö sittenkin ollut jonkun jänteen kiinnityspaikka. Saattaa se polven kipuilun syykin löytyä siitä, että unohdin viikko sitten uuden lenkkarit vanhemmilleni ja juoksin vanhoilla pari lenkkiä.
Aamulla, kun olo kuitenkin oli kohtalaisen hyvä (eli päkiät, nilkat ja rystyset jäykät, mutta isot nivelet kunnossa) päätin lähteä kokeilemaan sitä lenkkiä. Voihan sen aina keskeyttää. Suunnittelin vielä uudenlaisen reitin, joka kiersi enintään kilometrin päässä tukikohdasta - eli jos polvi oikeasti prakaa, niin kävelymatka kotiin ei ole kohtuuton. Samalla päätin ottaa koekäyttöön uuden juoksuvyöni, kun kuitenkin tiedossa toistaiseksi pisin lenkkini ja vähitellen pitäisi opetella juomaan lenkin aikana.
Tänään jostain syystä sykkeet olivat todella korkealla. Jo koiran pissityskävelyn aikana sydän hakkasi 150 kertaa minuutissa ja kauhistelin, mitähän juoksemisesta tulee. Jos olisin lenkin aikana sykemittariin tuijotellut, niin eipä siitä juoksemisesta olisi mitään tullutkaan, mutta päätin kuitenkin jatkaa, koska juokseminen ei tuntunut pahalta - vaikka sykkeet pyörivät 170 tuntumassa (keskisyke juoksuosuudelta 172). Kuitenkin vain kerran lenkin aikana tuli olo, että nyt on menty liian kovaa ja piti hiljennellä ja hengitellä tosissaan - silloin sykemittari näytti 188 lyöntiä minuutissa. Ennen sama olo on tullut jo viimeistään 180 tienovilla. Heräsi kyllä epäilys, että onko sykemittarin näyttämä muuttunut, kun vaihdoin siihen ennen lenkkiä patterit, mutta en jaksanut tehdä yksinkertaista testiä (laskea "käsin" ne sykkeet).
Kokonaisuudessa olin todella yllättynyt miten helposti lenkki meni ja miten nopealta aika tuntui. Alkumatkasta keskityin katselemaan kelloa, koska se oli huomattavasti helpompaa kuin matkan tarkastaminen. Ajan näkee suoraan sykemittarista, mutta matkan tarkasteluun tarvitsee kaivaa puhelin. Ensimmäisen kerran taisin matkan tarkastaa 2,6 kilsan kohdilla ja silloin olin todella yllättynyt, miten pitkällä jo olen. Viimeiset sadat metrit tulikin sitten juostua puhelin kädessä, ettei lenkistä vahingossakaan tule "liian pitkää". Siinä kohti kun 5 km tuli täyteen, niin olisin vielä jaksanut helposti jatkaa, en tiedä kuinka pitkälle, mutta vajaan kilometrin kotimatka kävellen oli ihan passeli loppuverkka - eikä tuntunut pahalta.
Vauhti ei ollut kovin hurja - aikaa vitoselle meni 44 minuuttia, mutta minulle suurempi voitto oli, että jaksoin ylipäätään juosta koko matkan. Ajasta varmasti olisi voinut nytkin puristaa pois jonkin verran, mutta nopeuden lisäämisen aika on myöhemmin. Mielummin juoksen vähän hitaammin ja pääsen perille nautiskellen kuin voitan sen minuutin tai kaksi ja tulen perille uupuneena.
Se asia, mitä lenkki paljasti oli, että minun pitää opetella juomaan lenkillä. Tuon 44 minuutin aikana vesipullo oli vajentunut reilulla desillä ja senkin join yhdellä kertaa. Määränä se oli sillä rajalla, ettei olisi tullut paha olo. Parempi olisi varmasti ollut ottaa hörppy silloin tällöin. Tämä on asia, mikä pitää opetella, koska pidemmillä lenkeillä on pakko saada sitä nestetankkausta myös suorituksen aikana. Eli juoksuvyö vaan mukaan lenkille useammin ja vähitellen opettelemaan sitä juomista. Nyt on vielä helppo moista opetella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti