Tänään oli ohjelmassa sitten toinen 15 minuutin juoksupätkä. Oli aivan erilainen kuin edellinen. Edellinen meni lähinnä ihmetellessä kuinka kevyesti jalka nouseekaan ja kuinka mukavaa on hölkkäillä. Tämä jälkimmäinen puolestaan tuntui tuskien taipaleelta alusta loppuun. Hitaasti aloitin ihan tarkoituksella, mutta silti hölkkä oli tosi tahmean oloista, vaikka alku olikin loivaa alamäkeä. Toisaalta eivät ne sykkeetkään kamalasti nousseet, eli siinä mielessä se ei ollut kropalle kovin raskasta.
Puolessa välissä kääntöpaikalla pysähdyin sen verran, että otin kiven pois kengästä. Sykkeet putosivat saman tien yli 20 pykälää, eli hyvin kroppa palautui. Takaisin päin hölkkä olikin sitten todellista tuskaa. Sykkeet nousivat väkisin ja välillä hölkkäilin lähes paikallaan. Lisäksi vasen jalkapöytä kipeytyi jostain syystä. Ilmeisesti jännitin jalkaa jotenkin poikkeavasti, koska hetken keskityttyäni jalan liikkeeseen kipu hävisi. Missään kohti juoksua ei tullut sellaista samanlaista väsymystä tai voipumusta kuin ensimmäisillä hölkillä. Olo oli vain sellainen, että kyllähän tässä vaikka mitä jaksaisi, mutta kun ei kroppa toimi.
Kotiin päin kävellessä piti oikein keskittyä siihen, että kävelee suhteellisen reippaasti eikä laahusta. Kovin helposti meni liikkuminen laahustamiseksi ja sykkeet putosivat todella alas. Jostain syystä siis kroppa oli todella voimaton. Lämmin keli varmasti verotti osansa, en ole näin lämpimässä vielä tänä vuonna hölkkäillytkään. Lisäksi aamulla oli rintakehä edelleen kuin jäykkää purukumia. Hengittämisen eteen sai tehdä tosissaan töitä. Ja ilmassa lienee jotain siitepölyäkin.
Päätin sitten aamupalan jälkeen lähteä käymään salilla, kun oli vähän sellainen fiilis, että voisi lihaksia yrittää rääkätä. Ja toisaalta pelko, että jos menen lauantaina salille, niin sielä on paljon enemmän ihmisiä kuin arkena keskellä päivää. No tuli sekin salitreeni sitten tehtyä, muuta muistettavaa ei juuri jälkipolville jääne. Kroppa oli edelleen kuin tahmassa ja lisäksi totesin, että käsistä puuttuu puristusvoimat lähes täysin - tee siinä sitten yläkropan liikkeitä, kun ei saa tangosta kiinni. Ehkä olisi motivaation kannalta ollut parempi jättää menemättä. Nyt on kuitenkin viikon salitreenit tehty.
Huomenna on kävelylenkki ja sunnuntaina pitäisi jaksaa juosta jo 20 minuuttia. Kokeillaan, miltä kroppa tuntuu sunnuntaina, ja jos meno on yhtä tuskaista, niin palailen ohjelmassa puolisen toista viikkoa takaisin päin. Aiempi kokemus tosin sanoo, että näiden vaikeiden lenkkien jälkeen seuraa helppo lenkki, vaikka se ohjelmassa hirveältä näyttääkin. Olen ainakin viidesti päättänyt "kokeilen tuota seuraavaa ja jos se on yhtä vaikea, niin palaan takaisin päin" enkä kertaakaan ole palannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti