Tänään olisi periaatteessa pitänyt olla lepopäivä, joskin olin budjetoinut tälle päivälle salitreenin ja treenin kohteena kädet, joilla normaalisti aloitan viikon, mutta juoksutreenien sijoittelusta johtuen päätin vaihtaa päittäin jalkatreenin kanssa - ja tällä kertaa jopa muistin päätöksen.
Aamulla ikään kuin verryttelynä kävin pesemässä lähes kaikki mattoni. Eihän se mattojen hinkkaaminen tai nostelu nyt tietenkään vedä vertoja kunnon salitreenille, mutta kyllä se ainakin sormia rasitti, siispä hyvä treeni puristusvoimille. Ja samalla tuli nautittua vähitellen lämpenevästä päivästä. Aggressioita mattoihin purettavaksi ei tällä erää riittänyt, joten henkisen puolen hoito jäi lähinnä muiden matonpesijöiden kanssa keskusteluun. Kiinnostavia keskusteluita voi joenvarressa käydä ventovieraiden kanssa.
Iltapäivällä sitten suuntasin maauimalan salille ja oli ajatuksissa käydä uimassakin. Salilla sain tehtyä käsitreenin kohtalaisesti. Tai siis huolella tuli paikat treenattua, mutta eipä treenistä mitään ihmeellistä voinut sanoa, sellainen kiva perusharjoite. Mikään ei mennyt erityisen hyvin tai huonosti. Tosin siinä kun vertailin omia painojani kanssakuntoilijoiden painoihin, totesin, että ei minun tarvitse omia painojani juuri hävetä - vähemmän minulla toki käytössä oli, kuin 25-vuotiailla urheilijanuorukaisilla, mutta ero oli oikeasti yllättävän pieni.
Salilta painuin sitten suihkun kautta uimaan. No jos ulkolämpötila lähentelee 30 astetta ja koululaiset ovat kesälomilla, niin arvata saattaa, ettei altaassa ollut kauheasti ylimääräistä tilaa. Päätin vaihtaa uintitreenin puolen tunnin vesijuoksuun. Ajattelin vielä, että ulkoaltaassa sen olevan vähemmän tylsää, koska allas on pitkä ja ympärillä tapahtuu. No ehkä se ei ollut niin tylsää kuin sisäaltaassa pahimmillaan, mutta kyllä se tylsää oli silti. Lisäksi uima-allas on matala melkein puoleen väliin saakka, joten tehokasta juoksemista saattoi harrastaa ehkä 20 - 25 metrin matkalla. Joten tehollinen matkakaan ei juuri eronnut sisäaltaasta (jossa se lienee n. 15 - 20 m). Puolen tunnin juoksupätkän loppupuolella uimavalvoja sentään avasi hyppytornin ja saatoin ihailla nuoria huimapäitä ja ennen kaikkea uimavalvojan loistavaa systeemiä antaa lupa hypätä. Hänellä oli numeroidut laput (5, 7 ja 10), joita näyttämällä antoi luvan hypätä. Loisto-oivallus, toivottavasti keksijää on kiitetty.
Huomenna olisi taasen vuorossa 5 km hölkkä. Hulluna ajatuksena tässä mietin, että jos laittaisi kellon soimaan viideltä ja yrittäisi lähteä viimeistään kuudelta lenkille, niin sen saattaisi kyetä juoksemaan. Hullulta kuulostaa, mutta kova into sinne lenkille on, joten enköhän minä kellon soimaan laita, voihan sen sitten sulkea, jos tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti