Kerrankin voi sanoa, että kokemukseen perustunut arvaus toipumisesta meni metsään. Tänään aamulla jalat olivat enää hieman jäykän oloiset ja päätin kokeilla, miltä käveleminen tuntuu. No käveleminen tuntui hyvältä ja kävelinkin vajaan 7 kilometrin lenkin. Muutamassa kohdassa pistellyt nivelet ilmoittelivat olemassa olostaan muutaman askeleen ajan, mutteivät reagoineet sen enempää. Eivätkä ole kipuilleet lenkin jälkeenkään, joten lenkki oli varmasti oikea ratkaisu.
Iltapäivällä innostuin vielä lähtemään salille ajatuksena treenata vähän reisilihaksia sekä ylävartalon lihakset. Suosiolla jätin kuviosta pois ne harjoitteet, joissa nilkat tai päkiät joutuvat liikkeeseen eli käytännössä jalkaprässin ja pohjelihakset. Myös ylävartalon treeniä kevensin vinojen penkkipunnerrusten osalta, koska ne lihakset tulevat treenattua myös muiden liikkeiden yhteydessä ja treenistä olisi tullut turhan pitkä, jos olisin tehnyt kaikki mahdolliset harjoitteet. Tällaisenään treenin jälkeen oli mukavan raukea olo, mutta kaikki treenit sai kuitenkin tehtyä huolellisesti loppuun saakka.
Kyllä teki hyvää omalle päälle, että pääsin vihdoin liikkumaan. Mieli piristyi kovasti ja alkava selkäjäykkyyskin jäi viimeistään punttisalille. Huomenna ajattelin kokeilla, miltä muutama juoksuaskel tuntuu. Todella mukavaa, jos tästä selvittiin tällä erää näin vähällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti