Tänään olen sitten viettänyt mukavaa lepopäivää sekä urheilusta että laihduttamisesta - loistavaa valmistautumista huomiseen 24 minuutin hölkkärutistukseen. Vaikka tuo 18 minuuttia meni ilman mitään ongelmia, silti tuo 24 minuuttia hirvittää. Onhan se kuitenkin jo ihan sievoinen matka. Kovasti houkuttaisi lähteä kiertämään 3 km pururata, mutta toisaalta, kun tiedän, miten mäkinen se on, niin taatusti ei lenkki ainakaan helpotu. Yksi vaihtoehto olisi lähteä autolla vähän kauemmas toiselle pururadalle, mutta vähänkö tuntuu tyhmältä ajaa autolla juoksemaan, kun kotioveltakin pääsee. No katsotaan mikä on fiilis huomenna ja päätän sen perusteella lenkin suunnan.
En nyt ihan täysin liikkumatta tänäänkään ole ollut - kävin Helsingissä ja kyllä tuli taatusti useampi kilometri ihan vain käveleskeltyä ympäri kaupunkia. Oikein harmitti, että askelmittarista on patterit loppu, koska olisi ollut kiva nähdä, paljonko askeleita tuli päivän mittaan otettua. Varmasti melkoinen määrä, vaikken isolla alueella pyörinyt. Keksin vain aina, että menenpä sinne ja tänne ja tuonne ja sahasin samaa käytävää edestakaisin.
No mahtui päivään myös keskustelua liikkumisesta ja painon pudotuksesta. Sain lääkäriltä kiitosta 9 kg:n hävittämisestä ja kovasti tsemppausta jatkoon. Lisäksi laittoi suosiolla lähetteen fysioterapeutille, että voidaan katsella hyvä jumppaohjelma juuri minun nivelilleni - selällehän sellainen jo on olemassa. Oikein odotan, että pääsen sinne (ehkä joskus syksyllä, mutta kuitenkin). Mutta kokonaisuutenaan ehkäreuman ehkä menettää vahvuuttaan hiven kerrallaan. Ehkä ehkä putoaa joku päivä tyystin pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti